utran saarten muuttunut ympäristö

Jenna Pitkänen, historian opiskelija
​

​Kävelen usein Utran saarilla, joihin kuuluvat mantereen puolelta katsoen Myllysaari, Kalasaari, Pätsisaari ja isoimpana Utransaari. Saaret sijaitsevat Utran kaupunginosassa Joensuussa. Alueella ulkoillessani olen miettinyt saaren muuttunutta ympäristöä, johon on vaikuttanut etenkin ihmisen toiminta eri aikakausina. Toisaalta saarien ulkonäköön vaikuttaa siellä kasvava moninainen kasvillisuus. Saarissa ei ole ollut vuosikymmeniin nähtävissä esimerkiksi tukkilauttoja, tukinuittokourut ovat hävinneet ja silta- tai patorakennelma Utransaaren ja Putaansaaren välillä on kadonnut.
 
Utran saarten maisemaan kuuluivat 1700-luvun loppupuolelta 1970-luvulle saakka sahateollisuuden rakennukset ja puiden uittoon tarkoitetut rakennelmat. Mantereen puoleinen saha ja Utransaaren saha olivat toiminnassa suunnilleen vuoteen 1905 saakka. Utransaaren sahan paikalla toimi vuosista 1914–1915 alkaen puiden niputuslaitos, jonka toiminta päättyi vuonna 1951. Sahateollisuuden ja uittotoiminnan lisäksi merkkejä ihmisen toiminnasta olivat muun muassa mylly sekä koskiin kalastustoimintaa varten rakennetut kalapadot.
​

Utran koski, kosken yli johtava silta sekä patorakennelmia luultavasti vuodelta 1923. Kuvan lähde: Kokoelma: Enson kokoelma. Organisaatio: Lusto – Suomen metsämuseo.
​

Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunassa olevat ilmakuvat antavat hyvän kuvan siitä, miten paljon maisema on muuttunut 1940-luvulta näihin päiviin saakka, vaikka harmillisesti ainoatakaan kuvaa ei ole 1960–1980-luvuilta. Vanhimmista vuosina 1940 ja 1953 otetuista kuvista havaitsin, että saaren maisemaa luonnehti sahateollisuus ja puiden uitto. Puuston määrä oli tuolloin vielä vähäinen. Saarissa oli rakennuksia ja erilaisia sahan toimintaan liittyviä rakennelmia.

​

​Utran saaret vuonna 1940. Saarista isoin Utran saari kuvan keskivaiheilla. Kuvan lähde: Maanmittauslaitos

​Sahateollisuuden ja niputustoiminnan loppumisen jälkeen saarien ympäristö on muuttunut huomattavasti. Nykypäivään verrattuna puusto on lisääntynyt todella paljon. Vuosien 1995 ja 1997 kuvista voi nähdä, että isoin saari eli Utransaari ei ollut vielä tuolloin virkistyskäytössä. Utransaareen ei nimittäin ollut vielä rakennettu lainkaan kävelysiltoja. Myllysaari ja Kalasaari sen sijaan ovat kuulemani mukaan olleet ulkoilukäytössä ainakin 1990­–luvun loppupuolen tienoilta saakka.     
 
Saarella ulkoillessa ja viimeisintä ilmakuvaa katsoessa huomaa, etteivät kalapadot tai sahateollisuuden aikakauden rakennukset ja rakennelmat ole enää näkyvin osa Utran saarten ympäristöä. Utransaaressa, Myllysaaressa ja Kalasaaressa sekä niiden välisissä uomissa on kuitenkin havaittavissa erilaisia entisajan ihmisten toiminnan jälkiä, kuten Kalasaaressa kallioon kaiverrettu vuosiluku, kiviset sahan seinämät ja erilaiset puiset jäänteet.
 

Saaret vuonna 2021 ylhäältä alaspäin: pienin Myllysaari, Kalasaari ja Pätsisaari ja isoin Utransaari. Kuvan lähde: Maanmittauslaitos.
 

​Kuvista näkyy hyvin, että Utransaari on muuttanut huomattavasti muotoaan vuosien 1940 ja 2021 välillä. Saari on eritoten kaventunut eteläosastaan. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti laivaväylän ruoppaukset 1960 ja 1970–lukujen vaiheilla, mikä vaikutti Utrankosken virtauksiin ja vähensi voimakkaasti kalamääriä. Samalla Utransaaressa sijainneet työläisten rakentamat mökit hävisivät.
 

Puinen jäänne saaren rakennelmista. Kuvaaja: Jenna Pitkänen.
​

​Utransaaria voisi luonnehtia tänä päivänä ulkoilu- ja retkeilyalueeksi, jonne tullaan pidempienkin matkojen takaa. Isoimmasta saaresta tehtiin 2000-luvun alussa ulkoilualue, kun sinne rakennettiin silta Kalasaaresta. Siksipä saaren ympäristössä kävellessä voi havaita tämän päivän ihmisen jäljet. Ihmisen jäljistä kertovat spraymaalitekstit Utrankosken kallioissa, puiden rungot, joista irrotettu kuorta, rakennukset, polut, kaksi laituria ja sillat. Isoimpaan saareen on rakennettu 2000–luvun aikana kolme katettua tulentekopaikkaa ja kota. Levähdyspaikkoja on rakennettu lisää myös aivan viime vuosina. Syksyn ja talven 2021 aikana Utran saarten ympäristö on jälleen hieman muuttunut, sillä kaksi saaren tulentekopaikoista on palanut.
 

Utransaari vuonna 2017. Taustalla vasemmalla näkyy mantereen puolella sijaitseva Utran uittotupa eli entinen Utran konepaja. Kuvaaja: Jenna Pitkänen
​

Lähteet:
Maanmittauslaitos. Historialliset ilmakuvat. < www.paikkatietoikkuna.fi >

Piiparinen, Pekka / Arkkitehtitoimisto Karttunen Ky, 2017. Joensuun rantakylän ja Utran kaupunginosien kulttuuri- ja rakennushistoriaselvitys

Toim. Myller, Erkki & Martikainen, Unto 2000. Unohtumaton Utra: vanhasta tehdasyhteisöstä kehittyväksi kaupunkiympäristöksi. Utran historia- ja perinnekirja.

Sanomalehti Karjalainen 10.12.2021.

< www.finna.fi > ”Utran koski, kosken yli johtava silta sekä patorakennelmia luultavasti vuodelta 1923”.