Veistos hehkuu historiaa

Ismo Björn
Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen puheenvuoro Hellan sydämen paljastusjuhlassa 29.11.2019

Hellan sydän on elävä taideteos, jossa luomistyö yhdistyy teknilliseen innovaatioon. Taiteilijoiden Samu Aarnion ja Teijo Karhun sekä veistokseen liittyvien web-sivujen koodaaja David Gil de Gómez Pérezin luovuus on itse teoksessa, mutta myös tekotavassa ja sen ennen kokeilemattomassa ohjelmointitekniikassa. Nyt ei veistetä kuvaa käsillä, hakata puuta tai kiveä, vaan tekeminen on muotoiluun yhdistettyä tietokoneohjelmointia.  Perinteinen kuvanveisto on ollut ruumiillista tekemistä. Tämä teos kertoo nykyajan sähköisestä työstä, ohjelmoinnista ja viittaa samalla nykyihmisen internetkeskeiseen elämään.

Julkinen taide on perinteisesti ollut yksi kansallisen sivistystason mittari. Voidaan jopa sanoa sen olevan demokratian fyysinen ilmentymä. Taide kaikkineen ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taide on taidetta ilman julkilausuttuja tavoitteita, mutta aina se välittää ja kyseenalaistaa. Taide ei ole vain sisäsiistiä ja tunnistettavaa, ei pelkästään sellaisia näköispatsasta kuten esimerkiksi Matti Nykäsen patsaan toivotaan olevan. Teos saa mieluusti hämmentää, herättää kysymyksiä ja johtaa kokijaansa kohti nousevia merkityksiä ja tulkintoja.

Mitä julkinen taide kertoo Joensuusta? Mitä kertoo Vapaudenpuiston patsaan siirto näkyvämmälle paikalle? Mitä Kosiosuden-kaltaisten selfiepatsaiden tulo? Mitä Hellan sydämen- tapaisen abstraktia teosta lähenevän, mutta takkaa muistuttavan koneveistoksen paljastus? Mitkä ovat näiden taideteosten yleisöt ja käyttö? Vapaudenpatsas seisoo keskellä kaupunkia puuttoman puiston keskellä. Hellan sydän sykkii teknistä väriä ja liikettä kaupungin reunalla, mutta kasvavassa Penttilässä. Kaikki patsaat ovat julkisia taideteoksia, ja sellaisenaan ne sisältävät viittauksia yhteiskuntaan, tapahtuma- ja taidehistoriaan, ja samalla julkisten veistosten perinteen jatkumoon.

Hellan sydämen tiedollinen puoli parodisoi julkista taidetta, sillä päinvastoin kuin yleensä, tämä veistos elää vahvaa omaa elämäänsä kertomalla suoraan tarkoituksensa. Taideteoksen vaihtuvien värien tulkintaan annetaan ohje ja tie.  Taideteos keskustelee kokijansa ja ympäristönsä kanssa avoimesti.  Hellan sydän säteilee värillistä valoa kaupungin neonvärien tapaan ja näin veistos leikittelee kaupallisuuden, viihteellisyyden ja esteettisyyden kanssa niitä hyödyntäen. 

Hellan sydän osallistuttaa kokijansa ja ympäröivän yhteisön. Se on spektaakkelimainen taideteos, jonka yllätyksellisyys elää väreissä, mutta teos on moniin abstrakteihin veistoksiin verraten helposti lähestyttävä.  Se ohjaa katselijansa menneeseen, eikä se tavoittele sydämessään hahmotonta ja tuntematonta. Historian kontekstia ei patsaasta tarvitse etsiä. Veistos kertoo ne itse. Hellan sydämen kulloisetkin värit saavat selityksensä omilla nettisivullaan. Teos vaihtaa väriä eri juhlien mukaan, mutta veistoksen esittämät juhlat eivät olekaan perinteisiä kansallisia tai kirkollisia vuosijuhlia. Mukaan on valittu sellaisia tapahtumia ja teemoja, jotka pyrkivät sisällyttämään mukaan monia erilaisia ryhmiä ja historiatukintoja. Ei ole yhtä, muut poissulkevaa pohjoiskarjalaista historiakertomusta, ei yhtä ainoaa vuosikalenteria, ei yhtä ainoaa vallan monumenttia, ei kunnioitusta vain yhtä historian tulkintaa kohtaan. Yksilön kokemus ei kuole kansallisen tarinan puristuksessa vaan nousee eloon, Niin muistoja kuin historioita on monia.

Röllin (Allu Tuppuraisen) laulussa Robotti Ruttunen meni kaupunkiin, joutui vaikeuksiin, itki kyyneleen öljyisen, mutta lopulta rakastui sähköhellaan.  Vanha sähköhella, nokinen ja ruosteinen on nyt aina kaverina Ruttusen.

Hellan sydän osoitteessa: https://hellansydan.fi/

Hellan sydän taideteos Joensuun Penttilässä. Kuva: Samu Aarnio