Tässä välissä

Kari Korolainen, FT, joensuulainen sarjakuviakin tekevä kulttuurin- ja perinteentutkija

Tutkimuksen ja taiteen yhdistämisen, välissä olemisen kysymys, on kytkettävissä monitieteisen rajatutkimuksen, kulttuurin- ja perinteentutkimuksen sekä visuaalisen kulttuurin ohella piirroksellisen ilmaisun mahdollisuuksien pohtimiseen. Työskentelin hiljattain tutkimusta ja taidetta yhdistävässä Koneen säätiön rahoittamassa Kadonnut Kinnas ja muita tarinoita: rajojen ja liikkumisen kokemukset sekä uudet naapuruudet -hankkeessa (2018–2021). Kuten aiemminkin, taiteellinen piirtäminen oli tässä hankkeessa itselleni yleisimmillään tutkimukseen liittyvien tai sitä sivuavien teemojen ja käsitteiden pohtimisen väline. Puntaroin hetken rajatutkimuskeskustelujen ohella sitäkin, olisiko esimerkiksi kontrafaktuaalisen historian ideassa, siis toisin tapahtumisen aprikoinnissa jotakin käyttökelpoista työlleni (ks. Kuva 1). Tämä idea kuivui kokoon jo alkuunsa ja tekemisen suunta löytyi hieman toisaalta.

Kuva 1. Kontrafaktuaalisuus. Kuva: Kari Korolainen 2019.

Myös rajojen havaittavuuden kysymys askarrutti työn alusta lähtien ja piirtelin aihetta suunnasta, jos toisesta. Esimerkiksi kuvan 2 piirroksen hahmo, ”taiteilija” on maalaamassa raja-aitaa ”isossa kuvassa” niin, että tekeillä olevassa taulussa maailma koostuu valtioista ja rajoista, kuten karttapallossa, vaikka nenän edessä onkin ”vain” piikkilanka-aitaa silmänkantamattomiin. Tällaiset yksittäiset ”tutkimuskäsitepiirrokset” voivat auttaa käsitteistön pohtimisessa, työtapojen kehittämisessä ja yleensä ideoinnissa, mutta niistä on vielä matkaa 1900-luvun alun perinneaineistoihin ja niiden tutkimiseen, jotka siis ovat olleet tutkimukseni ytimessä jo hyvän aikaa.

Kuva 2. Rajan pohtimista. Kuva: Kari Korolainen 2018.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkiston perinnedokumentit ovat kiehtova lähtökohta rajatematiikan tutkimiselle silloinkin, kun aihetta lähestyy myös muunlaisten kuin maantieteellisten rajojen kautta, vaikkapa yksityisen ja julkisen tilan tai naapuruussuhteiden kannalta. Tai taiteen suunnasta. Esimerkiksi SKS:n arkiston Kansantieto-lehden kyselyiden vastausaineistot 1930-luvulta 60-luvulle sisältävät niin paikallishistoriallisia kuvauksia kuin muistiinpanoja karjataioista, kölleistä, leikeistä ja monista muista perinteistä. Piirrokset näiden kuvausten yhteydessä ovat muun muassa itse piirrettyjä karttoja, selvityksiä perinteisiin liittyvistä paikoista sekä kuvia perinteisiin liittyvän tekemisen, vaikkapa taian tai leikin käytännöistä ja välineistä. Ne havainnollistavat usein perinteisiin liittyvää esineistöä tai tilanteita ja sitä kautta ne avaavat konkreettisen (mikro)näkökulman rajojen ja perinteen tutkimiseen. Lisäksi kiinnostavaa on kuinka piirrokset voivat havainnollistaa perinteen kuvailemisen tilanteita, vaikka piirrosten yhteydessä olevissa teksteissä korostuisikin perinteiden kytkeytyminen menneeseen aikaan. Piirroksia tutkimalla on siis mahdollista syventyä perinnedokumenttien aikojen ja rajojen kerroksellisuuteen moniulotteisesti. Piirroksia ufoista tai rattaita työntävistä hevosista en ole perinneaineistoissa tähän asti tavannut. Sellaiset piirrokset ovatkin enemmän työskentelyn yleistä piirroksellista prosessointia, irtonaisia muistiinpanoja, itsensä viihdyttämistä, mitä milloinkin. Piirrokset muistikirjassa muistuttavat lisäksi arkistoissa vietetystä ajasta ja siitä, että ajatus on toisinaan lennähtänyt mikrofilmilaitteen hurinasta sfääreihin.
 
Kattavimmaksi osaksi tutkimuksen ja taiteen yhdistämisen pohtimisessa työssäni nousi se, miten hyödyntää täsmällisemmin edes osaa tutkimastani aineistosta taiteen tekemisessä. Siksi aloin käsikirjoittaa ja piirtää sarjakuva-albumia. Työskentelyn tavoitteena oli yhtäältä tehdä itsenäinen teos, Marjatta & Ilman Kinna -sarjakuva-albumi (2020), ja toisaalta kytkeä temaattisella tasolla niin albumi kuin sen tekeminen (taiteellinen työ) käyttämiini aineistoihin ja niiden tutkimiseen. Sarjakuva-albumin tarinan juonen kehitteleminen on tutkimuksellisen ja käsitteellisen viitekehyksen pohtimista, koska siinä on huomioitava sarjakuvateoksen itsenäisyys (luettavuus), tutkimuskäsitteistöjen kontekstit sekä perinnedokumenttien näkökulmien vaihtelevuus. Monia teemoja jäi tästä syystä matkan varrelle (kuten ufot ja kontrafaktuaalisuus). Toisaalta pohdin esimerkiksi rajojen havaitsemisen tematiikkaa useammaltakin kantilta myös sarjakuvan tapahtumiin ja sen henkilöiden toimintaan peilaten. Kuva 3 havainnollistaakin sitä, miten aihetta voi soveltaa sarjakuvan visuaalisen kerronnan kannalta.

Kuva 3. Ruutu sarjakuvasta Marjatta & Ilman Kinna. Kuva: Kari Korolainen 2020.

---

Yksittäiset piirrokset, sarjakuvat ja niiden tekemiseen ja tutkimuksen aihepiiriin liittyvät tutkimusartikkelit ovat etappeja tutkimuksen ja taiteiden yhdistämisen polulla. Matkanteko ja verkostoituminen tämän suhteen etenee hitaasti ja tekemisen painopistekin vaihtelee vuosien varrella tutkimuksen, tutkimusta ja taidetta yhdistävän sekä taiteen tekemisen välillä. Nyt heiluri on taiteen yllä siinä mielessä, että olen juuri aloittanut uuden rajaseutuelämää käsittelevän sarjakuva-albumin tekemisen Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston apurahan turvin (#skr2021). Lähtökohtana on väljästi nykyisen Itä-Suomen alueen historia rajamaana 1400–1500 -luvuilla. Kuten Marjatta & Ilman Kinna -sarjakuvassa, kyse on fiktiivisestä seikkailusta, joten historialliset tapahtumat ja paikat toimivat tarinan lähtökohtana viitteellisesti. Ideana on pohtia rajatematiikan inhimillisiä ja sosiaalisia tekijöitä surrealistisen satiirisella tyylillä. Ja suunnitelmissani toki on jatkaa tässä tutkimuksen ja taiteiden välissä tulevaisuudessakin, siis viedä piirtämistä, sarjakuvaa ja tutkimusta yhdistelevää työskentelytapaa eteenpäin laaja-alaisesti. Näyttää myös siltä, että rajojen ja perinteiden, siinä missä tieteiden ja taiteiden välimaastojen pohtimisen tarpeellisuus olisivat säilyttämässä ajankohtaisuutensa jatkossakin.
 
 
Lähteitä ja lisätietoja
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kontrafaktuaalinen_historia
 
Korolainen, Kari. 2020. Marjatta & Ilman Kinna. Joensuu, Kirjokansi.
 
Korolainen, Kari. 2020. ”Nyt ja Perinne. Aikakerrostumia Kansantieto-lehden kyselyvastauksissa piirrosten näkökulmasta tarkasteltuna.” Teoksessa Järvinen, Outi (toim.), Suomen Museo / Finskt Museum 2020. Monimuotoinen muinaisuus – yhteinen tulevaisuus. Suomen Muinaismuistoyhdistys 150 vuotta. Helsinki, Suomen Muinaismuistoyhdistys ry.
 
Lisätietoja Kadonnut kinnas ja muita tarinoita -hankkeesta ja linkki hankkeen virtuaalinäyttelyyn:
https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/kadonnut-kinnas-ja-muita-tarinoita/
 
https://pohjoiskarjalanmuseo.fi/virtuaalinayttelyt
 
Otsikkokuva: Ufo ja riihi. Kuva: Kari Korolainen 2015.