rajaseutu ihmisten elämässä

Jenna Pitkänen, historianopiskelija

Tarkastelen tässä kirjoituksessa Pohjois-Karjalan rajaseutua siellä asuvien ihmisten ja heidän kokemustensa kautta. Kerron myös omakohtaisia muistoja rajan pinnassa asumisesta Etelä-Karjalassa. Käytän apuna kolmea kirjoitusta, jotka ovat osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2010 kokoamaa aineistoa ”Rajaseudun elämää -muistitietokeruu”. Keruun aineisto sisältää kirjoituksia useilta Suomen raja-alueilta.
 
Lapsuudenkotini sijaitsi eräässä pienessä kylässä noin 10–15 km päässä Venäjän rajasta Etelä-Karjalan maakunnassa. Vanhempieni kesämökki oli vielä lähempänä rajaa samalla seudulla pienen lammen rannalla: mökiltä miltei näki rajalle. Lapsuudessani rajan läheisyys ei sen kummemmin mietityttänyt. Toisinaan se kuitenkin oli läsnä etenkin silloin, kun Venäjän puolelta kantautui metsäpalon savua tai pimeällä rajan suunnassa näkyi  luontoon kuulumattomia valoilmiöitä. Rajan läheisyydessä ei kuitenkaan koskaan näkynyt liikettä, ei edes  rajavartiolaitoksen rakennuksella.

Muistikuviini mökillä rajan läheisyydessä liikkumisesta kuuluvat rajavyöhykkeen ja rajan ylittämisen liikkumiskiellot. Eräällä nuoruuden polkupyöräretkellä kurkin kovasti rajavyöhykkeen ulkopuolelta näkyisikö Venäjän puolella mitään mielenkiintoista, mutta harmikseni mitään ei näkynyt ja pusikotkin haittasivat näkyvyyttä.

Kuva: Jenna Pitkänen

Pohjois-Karjalassa rajaseudun kyliä ovat esimerkiksi Tuupovaaran Öllölä, Hoilola, Tohmajärven Uusi-Värtsilä ja Ilomantsin Möhkö. Venäjän ja Suomen välinen raja on ollut läsnä pohjoiskarjalaisten elämässä ja voinut herättää erilaisia ajatuksia. Yksi keruun muistelija luonnehti rajan toisella puolella olevan maan tuntuneen salaperäiseltä. Toisessa kirjoituksessa kertoja kuvaili suomalaisen rajavartiolaitoksen läsnäolon tuntuneen aluksi oudolta, vaikka sitä pidettiin turvallisena asiana pelottavan rajan vuoksi.   

Rajavartiolaitoksen työntekijöiden ja paikallisten ihmisten välillä on ollut kanssakäymistä raja-alueilla. Yksi kirjoittaja Pohjois-Karjalan rajaseudulta kertoi, kuinka hänellä oli lapsena lupa ainoastaan vilkuttaa venäläisille rajamiehille. Toinen kirjoittaja puolestaan muisteli asuinpaikassaan syntyneen elinikäisiä suhteita joidenkin nuorten naisten ja suomalaisten rajavartijoiden välille.

Rajan pinnassa asuminen vaikuttaa arjen käytäntöihin. Kirjoittajien teksteissä mainittiin muun muassa rajavyöhykkeen ja rajan ylittämisen liikkumiskiellot sekä rajavyöhykkeen liikkumislupa. Tosin teksteistä nousi esille, etteivät kaikki paikkakuntalaiset välttämättä noudattaneet näitä ohjeita. Eräs kirjoittaja kertoi kuulleensa rajaseudulla asuneelta henkilöltä, että jotkut paikalliset asukkaat pitivät verkkoja rajavyöhykkeellä ilman lupaa. Toinen muistelija kuvaili, miten ei lapsuudessaan pystynyt keräämään marjoja rajan piikkilanka-aidan takia.

Rajaseutu on osa siellä asuvien ja asuneiden, mutta myös heidän jälkeläistensä elämää. Eräs rajaseudun elämää -keruun kirjoittajista kertoi kotikylänsä vilkastumisesta 2000-luvulla uusien kesämökkien myötä, kun ihmiset tulivat lomailemaan kotiseuduilleen. Hän mainitsi myös rajanylitysten lisääntyneen rajan avautumisen myötä. Tulevaisuus näyttää, miten muuttunut maailmanpoliittinen tilanne vaikuttaa kokemuksiin rajan läheisyydessä asumisesta.