Muistetaan myös positiivinen historia

Soili Lammi
​Opettajana ei voi kuin myhäillä tyytyväisyyttään, kun koululaiset ja opiskelijat ovat ottautuneet ilmastonmuutoksen vastustamiseen ja päättäneet tehdä asialle jotain. He ovat alkaneet vaatia muutosta nykyiseen ilmastopolitiikkaan. Tämä on tärkeää ja ihailtavaa. Heitä kiinnostaa ja he haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ilmastovaikuttamisesta on tullut maailmanlaajuinen liike.
 
Koulukentältä on kuitenkin myös alkanut kuulua huolestuneita puheenvuoroja. Osa lapsista ja nuorista on jo menettänyt toivonsa paremmasta tulevaisuudesta. Miksi tehdä enää mitään, kun aikuisia ei kiinnosta maapallon pelastaminen? Miksi käydä koulua, opiskella tai harrastaa, jos tulevaisuus näyttäytyy niin epävarmana. Nämä kysymykset ja tunteet ovat aiheellisia ja täysin sallittuja. Meidän aikuisten täytyy jaksaa valaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.
 
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, joten luokaamme katse historiaan. Ympäristöhistorian näkökulma usein on hyvin synkkää luettavaa. Kuitenkin ihminen on ajoittain tehnyt myös positiivisia muutoksia ympäristön suhteen. Meidän tulisi opettaa lapsillemme, että muutos on mahdollinen. Se voi olla hidas, mutta se on vääjäämätön. Voimme opettaa, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa millainen muutos on.
 
Otetaan esimerkiksi Englanti ja teollistuminen. Historian tapahtuma, joka on pitkään kuulunut oppitunneille ja opetussuunnitelmaan. Lähtökohtaisesti teollistuminen nähdään positiivisena sysäyksenä länsimaisen elämäntyylin kehittymiselle ja kukoistukselle. Tunneilla opiskellaan teollistumisen syitä ja seurauksia esimerkkien kautta.
 
Ympäristöhistorian näkökulmasta teollistumista tarkastellaan usein sen negatiivisten vaikutusten kautta ympäristöön.  Esimerkiksi Thames-joki Englannissa oli teollistumisen seurauksen saastunut niin, että se levitti tauteja haisi kuin likakaivo. Yksinkertaisesti siksi, että sitä käytettiin likakaivona. Saastumisen seurauksen Thames-joki koki biologisen kuoleman. Thames-joen tarinassa on kuitenkin onnellinen käänne. Tehtiin muutoksia ja kului aikaa, mutta Thames joki hiljalleen elpyi. Hitaasti, mutta vääjäämättömästi ja vain siksi, että me ihmiset teimme muutoksen.                    
 
Historia on täynnä esimerkkejä ihmiskunnan kipeistä kohdista, mutta kuitenkin sieltä löytyy paljon Thames-joen kaltaisia positiivisia pilkahduksia. Koulut ja lapset ovat eturintamassa luomassa parempaa tulevaisuutta ja opettajien täytyy tuoda opetuksessa esille, että se muutos parempaan on mahdollinen. Nyt ei ole aika pelotella tai heittää hanskoja tiskiin. Juuri sinun oppilaasi tai lapsesi voi olla se ihminen, joka keksii ratkaisun ongelmaamme. Luokaamme siis oppilaille ympäristö, jossa on toivoa.