lasse pöysti ja sortavalan saariston ikuinen kesä

Dosentti Ismo Björn, Karjalan tutkimuslaitos

​ ”Laatokka on tärkein vesistö minun elämässä.” (Lasse Pöysti 2007)
 
Lasse Pöysti piti itseään sortavalalaisena. Hänen karjalaisuutensa oli jotain erilaista kuin mielikuvien tyypillinen karjalaisuus. Pöysti oli virkailijaperheen lapsi, joka saattoi muiden sortavalalaislasten ja aikakautensa 1930-luvun kansallismielisten suomalaisten kauhuksi puhua äitinsä kanssa Sortavalan torilla ruotsia. Niin muistelmissaan Lassen oppivuodet (Otava 1990) kuin Sortavalasta kertovassa televisiodokumentissa Sortavala – Laatokan portti (https://areena.yle.fi/1-3125763) Pöysti kertoo, kuinka pojat häntä tämän jälkeen koulussa kutsuivat nimellä Venska-Ville. Erilaisuuteen oli kiinnitetty huomiota, ja tämä jäi Pöystin mieleen.
​
Pöystit elivät yläluokkaista elämää, johon olennaisena osana kuului kesäinen huvilaelo. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Pöystin äidin Signe Marian os Köhler varoja. Lasse Pöystin ukki oli porilainen liikemies, voikauppias Fredrik Emil Köhler. Isän puoleisesta, talonpoikaisesta Pöysti-suvusta ei rahoja löytynyt, eikä toisellakaan ukilla, kansakoulunopettaja, lähetyssaarnaaja ja kansanedustaja Erik Pöystillä ollut varoja Eino-pojalleen antaa. Kamreeri Pöystin eli Eino Pöystin pankista saama palkka ei tällaiseen elämään riittänyt. Pöystit elivät yli varojensa, kuten Lasse Pöysti muistelmissaan kertoo.

Lasse Pöysti oli oikea ihminen, mutta häntä voidaan käsitellä myös tyyppinä, lassepöystinä, Tällaisen lassepöysti-tyypin kautta voi nostaa esiin yhtä yksilöä laajempia ja kuvailevampia kokonaisuuksia ja silti säilyttää inhimillinen ihminen, tarina ja kiinnittää katse yhtä ihmistä laajempaan aiheeseen. Lassepöysti on  myös muistelija, Karjala-nostalgikko.  Se oikea Lasse Pöysti kertoo Laatokan makean veden aaltojen erilaisesta rytmistä ja saariston ihmeistä. Hän laulaa karjalaisia lauluja Valamoon matkaavan laivan keulassa.
​

Matkustajalaiva Laatokalla 1938. Kuva: Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Pietisen kokoelma. 
​

Tyyppinä lassepöysti on osa Sortavala-, Laatokka- ja Karjala-muistelijoiden ketjua. Hän on kivijalkamatkalainen kuten tuhannet muut Luovutetun Karjalan jälkeläiset. Pöysti vieraili useasti Haavuksessa perheensä entisellä huvilapaikalla ja ystävystyi sen uusien omistajien kanssa. Muistelussa tulee esiin, kuinka Haavuksessa ei ollut kaivoa, vaan juomavesi nostettiin suoraan Laatokasta. Lassepöystit kertovat veneretkistä, seikkaluista, käynnistään Valamossa ja tarinoinneista munkkien kanssa.
​
Lasse Pöysti kuvaa muistelmissaan 1930-luvun Sortavalan saariston kesäistä huvilaelämää.  Sortavalan kaupunki oli Pöystille pelkkä ei-kesäajan pitkä intermezzo. Huvilalla vietetyn ulkoilmaelämän kiintopisteet olivat savusauna ja Laatokka, lähiseudun kukat, isän rakentama leikkimökki, hiekkaranta, perhosentoukat, rantakalat, verkot, moottoriveneet, soutaminen ja uinti. Huvilassa oli kaksi mansikkamaata, vadelma- ja kirsikkatarha, vihannes- ja perunamaa, viinimarjapensaita ja tomaatteja. Kesällä riitti kitkemistä, mutta syksyllä oli mitä säilöä.

Saaristolaiselämää Laatokalla. Kuva: Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Karjalan Liiton kokoelma. 
​

​Pöystin nuoruuden aikaan Laatokan hulppeimmat huvilat olivat sortavalalaisen tohtori Hannes Winterin Tarulinna ja helsinkiläinen apteekkari Tauno Jääskeläinen Kirjavalahti. Tarulinnan suunnitteli Eliel Saarinen. Winterin huvila tunnetaan myös nimellä Turkaman huvila sen seuraavan omistajan apteekkari Turkaman mukaan. Winterin huvilaa vastapäätä Riekkalansaaressa oli toinen Eliel Saarisen piirtämä huvila Mairutlahti.  Sen rakennutti Hannes Saarinen, Eliel Saarisen vanhempi veli, joka oli Sortavalassa Kansallis-Osake-Pankin pankinjohtajana.

Näillä ja Sortavalan saariston lukuisilla muilla tohtoreiden, johtajien, kauppiaiden, puutavaraliikkeiden omistajien, pormestareiden ja erilaisten liikemiesten huviloilla oli aikaa ja varaa hoitaa Winterin tapaan italialaista puutarhaa ja rakentaa lemmenpolkuja, oli mahdollista pataroida luonnokivestä rakennetun funkiskivilinnan rauniopuutarhassa ja istuskella linnan karjalaistyypisessä pirtissä, kuten Jääskeläinen, hoitaa kasvimaita ja kalastaa. Varsinaiset maatyöt kuten kylvö ja puinti olivat näille lassepöysteille leikkiä, josta elämä ei ollut kiinni. Kalastusmatkoilla saatettiin käydä, olla mukana naapuruston maanviljelijä-kalastajien pyyntimatkoilla. Saariston vakituisille asukkaille se oli toistuvaa jokapäiväistä työtä ja elannon hankkimista, lassepöysteille se oli jännittävä ja mieleen jäävä yksittäinen retki. Saariston kymmenet huvilat muodostivat verkoston, jossa kestittiin niin kesävieraita kuin juhlissa käyneitä kyläisiä. Veivattiin jäätelöä, ja puutarhamansikat olivat mehevimmillään. 
​

Lassepöystejä viettämässä Sortavalan saariston kesäelämää. Kuva: Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma. 
​

Pöysti oli partiopoika ja kuului Laatokan Veikot-lippukuntaan. Lippukunta omisti veneen, jolla viiletettiin pitkin Laatokkaa. Lasse Pöysti muisteli mennyttä 1930-lukua, rajan taakse jäänyttä Laatokkaa, Sortavalaa ja Karjalaa. Samalla tapaa rajan taakse jäänyttä Laatokkaansa, Sortavalaansa ja Karjalaansa muisteli 2000-luvun lassepöysti, runoilija-tutkija Aleksander Isotov: ”Nuorten merimiesten kerhon purjehtijoiden seuralla oli oma alus, Kaimanov, jolla kesäisin purjehdittiin ja talvisin opiskeltiin navigointia”. Molemmat Karjalaa nostalgoivat lassepöystit olivat tulleet Suomeen, toinen evakkona, toisen toisen polven paluumuuttajana. Sortavalaa ja Laatokkaa voitiin katsoa rajan takaa parhaat muistot poimien ja sen arjen huolet unohtaen. Arki rajan takana ei ollut enää henkilökohtaista, vaan sitä katsottiin toisaalta.
​
Suomalaisten lähdettyä Sortavalan saariston rooli mantereen asukkaiden vapaa-ajan käytössä säilyi entisellään. Neuvostoliiton aikana Laatokan hulppeimmat huvilat saivat uudet käyttäjät. Laatokan saariston käyttötarkoitus pysyi samana: lepona ja virkistyksenä, veneretkinä Laatokalle. Neuvostoliiton hajotessa ja uuden Venäjän synnyttyä markkinatalouden voittajat yhtyivät rakentamaan saaristoon huviloitaan. Hulppeimmat huvilat Winterin huvila ja Marjalahti yhdistettiin presidentti Vladimir Putiniin ja hänen lähipiiriinsä. Marjalahden omistaa Putinin ystävä Juri Kovaltšiuk. Sen lähistölle rakennetaan huvilaa Roman Abramovitšille, tuolle jalkapallojoukkue Chelsean ja jääkiekkojoukkue Avantgadr Omskin omistavalle venäläis-israelilaiselle miljardöörille. Saaristolaisten ja uusien lassepöystien sosiaalisen aseman ja yhteiskunnallisen statuksen erot näyttäytyvät edelleen suurina.
​

​

---

Nyky-Laatokkaa. Kuva: Ismo Björn. 

Kansalaisuudet, kansallisuudet ja yhteiskuntajärjestelmät muuttuvat mutta saaristoluonto sekä  saariston ja mantereen, vakituisten asukkaiden ja väliaikaisten huvila-asukkaiden, lomailijoiden suhteet säilyvät. Tyyppi lassepöysti nousee ajattomaksi eli irtautuu Sortavalan saariston suomalaiselta 1930-luvulta ja on siirrettävissä neuvostoliittolaiselle 1950-luvulle ja edelleen nykypäivän venäläiseen Sortavalan saaristoon. Puheet saariston kauneudesta ja luonnosta ovat muistelijan ja eliitin puhetta, jolla ei ole aina suoraa sidosta saariston todellisuuteen, vuodenaikojen ja säiden vaihteluun ja eristyneisyyteen. Saariston asukkaille ulkoilmaelämä on ollut elettyä arkea ja työtä elämisen eteen. Ulos on lähdetty ennen kaikkea töihin ja eräänlaisen pakon vuoksi. Lomailijalle, huvila-asukkaalle tai muulle satunnaiselle kävijälle Sortavalan saaristo on luontoidylli, ulkoilmaparatiisi, jossa lassepöystit viettävät ikuista kesää.
tätä.