Kesäloman ihanuus

Jani Karhu

Sanotaan, että Suomi menee kiinni heinäkuussa. Monet kirmaavat lomille jo juhannuksena, mutta suosituin lomakuukausi on heinäkuu. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, itse asiassa kesäloman historia on varsin lyhyt. Nykyisten lomien perustana toimiva vuosilomalaki on peräisin 1970-luvun alusta. Ensimmäisen kerran vuosilomasta säädettiin vuoden 1922 työsopimuslaissa, tuolloin loman vähimmäispituudeksi määriteltiin ruhtinaalliset 7 päivää. Oli lomia pidetty aikaisemminkin. Vuonna 1865 tuli voimaan palkollissääntö, jonka perusteella vuosipalveluksessa olleille taattiin viikon loma elonkerjuun jälkeen.

Varsinaisen kesäloman historian voi katsoa alkaneen vuonna 1939 voimaan tulleesta vuosilomalaista. Laissa työntekijöiden loma sijoitettiin toukokuun alun ja syyskuun lopun välille. Myös loma-ajat pitenivät. Viisi vuotta töissä olleet saivat lomaa kaksi viikkoa ja vuoden työskennelleet yhdeksän päivää. Alle vuoden työskennelleet keltanokat saivat tyytyä viiden päivän vapaisiin. Työviikot olivat edelleen kuusipäiväisiä, lauantaivapaat astuivat kuvaan vaiheittain 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Koululaisilla pitkä kesäloma on ollut voimassa jo 1800-luvulta lähtien. Koulujenkin siirryttyä viisipäiväiseen viikkotyöskentelyyn kesälomia lyhennettiin loppupäästä.

Lomat ja työläisten viisipäiväinen työviikko ovat pitkällisen kehityksen ja neuvottelujen tulosta. Ollakseen tehokas ihmisen täytyy välillä myös levätä. Tästä huolimatta monin paikoin maailmalla lomapäiviä myönnetään huomattavasti vähemmän kuin Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Kiinassa tai Meksikossa lomaa heltiää puolet vähemmän kuin Suomessa. USA:ssa ei tunneta vuosiloman käsitettä, vaan lomat neuvotellaan yleensä työsopimuksen yhteydessä. Käteen voi jäädä enemmän tai vähemmän. Nauttikaamme siis saavutetuista eduistamme.
​
Vaikka monien lomat kesä-heinäkuulle ajoittuvatkin, ei koko Suomi sentään kiinni mene. Lukemattomat lomakohteet, mökkeilypaikkakunnat ja sadat erilaiset kesätapahtumat heräävät henkiin. Historian- ja matkailun tutkijana yksi omista reissuistani kohdistuu pienimuotoiseen mutta äärimmäisen mielenkiintoiseen historia – mutta myös mustan matkailun – kohteeseen. Leväluhdan rautakautinen kalmisto Isossakyrössä on ollut viime aikoina usein julkisuudessa, ja paikalta löytyneiden vainajien arvoitus on askarruttanut tutkijoiden mieliä jo pitkään. Leväluhdan lisäksi tarkoitus on käydä bongaamassa pari historiallista kummitustaloa. Mutta ennen kaikkea, tarkoitus on levätä, sillä syksy on taas työntäyteinen.

​Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys on läsnä elokuussa Joen yössä, Tutkijoiden yössä syyskuussa ja yhdistyksen luentosarja jatkuu myöhemmin syksyllä Eläimet-teeman puitteissa. Sitä ennen, Hyvää kesää kaikille historian harrastajille!
​

Kesäistä lomailua Helsingin Kivinokalla 1957. Kuva Rácz István, Helsingin kaupunginmuseo.