historian käyttö ja vapaan tutkimuksen tärkeys

Jani Karhu, tutkijatohtori

​Meillä ja muualla herättiin torstaina 24.2.2022 karmaisevaan totuuteen. Venäjä oli avoimesti hyökännyt Ukrainaan. Häikäilemätöntä ja kyynistä ratkaisua osattiin pelätä ja ennakoida, mutta sitä ei uskottu todeksi kuin vasta pahimman tapahduttua. 

Venäjän presidentti Vladimir Putin perusteli videoiduissa puheissaan aggressioitaan historialla. Putinin tulkinnat historiasta ovat nousseet otsikoihin ennenkin, mutta tällä kertaa kyse oli poikkeuksellisen suorasta historian väärinkäytöstä ja poliittisin perustein muokatuista tulkinnoista. Uutiset Venäjältä ovat jo vuosia kertoneet pyrkimyksistä oppikirjojen muokkaamiseen poliittisin perustein. 

Ei Venäjä ole ainut maa missä tällaista tapahtuu, ja viime vuosilta on astetta lievempiä tapauksia Suomestakin. Esimerkkeinä kohu ja kiista SS-vapaaehtoisiin liittyneestä selvityksestä, PerusSuomalaisten omituinen sekoilu pyynnöstä ilmiantaa persuvastaisia opettajia ja vihapostia saaneet tutkijat rahoituskeskusteluun liittyen. Erittäin tarkkana kannattaa olla etenkin vapaan historiantutkimuksen asemasta, sillä historialla voidaan perustella ihan millaista toimintaa vain, jos maaperä on tehty sopivaksi.

Kirjoitin syksyllä 2019 Karjala-lehden kolumnissa seuraavaa:

”Historia on mitä voimallisin keino vaikuttaa ja muokata mielipiteitä. Historian hallinta on sitä, että pyrkii tai pääsee vaikuttamaan siihen, kuinka historia kerrotaan, ja mikä ääni menneisyydestä pääsee kuuluviin. Ilmiö on tätä päivää niin meillä kuin muualla. Globalisaation ja konservatiivisen nationalismin yhteentörmäys sekä kansallisuusaatteiden nousu synnyttävät väistämättä jakolinjoja meihin ja muihin. Ollakseen uskottavia ja houkuttelevia kaikki aatteet tarvitsevat historiaa. Kaikki historia ei vain ole kovin mieluisaa, ja siksi osa menneisyydestä halutaan jopa kieltää. Esimerkiksi Venäjällä, Puolassa ja Unkarissa virallinen historiakuva on noussut vallitsevaksi, eikä sen horjuttamista katsota hyvällä. Autoritäärisissä maissa painotetaan yleisen edun mukaista ”kansallista totuutta”. Kannattaa pohtia mihin sellaista tarvitaan?”
​
Nyt olemme jälleen ja valitettavasti nähneet hyvin konkreettisen esimerkin siitä mihin kieroutuneita historian tulkintoja voidaan käyttää ja miksi sellaisille halutaan luoda pohjaa. 
​