arto rinne: onni (2020)

Anna Laakkonen, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto
​
Petroskoilaislähtöinen muusikko ja toimittaja Arto Rinne vieraili Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen 30.10.2020 järjestämässä tilaisuudessa esittelemässä vastikään ilmestynyttä, osin henkilökohtaista teostaan Onni. Rinne kuvaa teoksessa isoäitinsä puolison Onni Eskolinin elämäntarinan sitomalla sen onnistuneesti osaksi suurempaa kertomusta Neuvostoliiton historiasta. Seurasin tilaisuutta etäyhteydellä ja luin Rinteen teoksen, josta tässä muutama sana. Tekeillä oleva väitöskirjani Neuvosto-Karjalan 1920- ja 1930-lukujen suomenkielisestä lehdistöretoriikasta sivuaa monien, Onni Eskolinin kaltaisten, Neuvosto-Karjalan suomalaisten kohtaloita.
 
Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla siirtyneiden suomalaisten elämä oli yleensä vaiherikas ja päättyi lähes poikkeuksetta lyhyeen. Vuonna 1932 Suomesta Neuvostoliittoon loikannut Onni Eskolin sen sijaan selviytyi 1930-luvun suurista vainoista, vaikka hänet karkotettiinkin Siperiaan pakkotyöleirille useiden vuosien ajaksi. Rinne kuvaa Eskolinin huumorintajuisena ja elämään uteliaasti suhtautuneena hahmona, joka kykeni jatkamaan elämäänsä katkeroitumatta vastoinkäymisistä huolimatta. Rinne välttää pateettisuuden kertoessaan Eskolinin kovista kokemuksista. Hän ei selittele, vaan kuvaa olemassa olevien lähteiden mukaan sen, mikä kuvattavissa on, paikaten aukkoja kirjallisuuden antamilla taustatiedoilla. Eskolinin viimeisiä vuosikymmeniä Rinne kuvaa lämpimästi omasta näkökulmastaan Eskolinin lapsenlapsena.
 
Eskolinin tarina sijoittuu suomalaistaustaisten emigranttien kirjoittamien neuvostomuistelmien pitkään jatkumoon. Ensimmäisiä tarinoita suomalaisten seikkailuista Neuvostoliitossa alkoi ilmestyä Suomessa 1920-luvulta lähtien, muutama jopa sitä ennen, kuten nimimerkki Virran Villen Punaisten matkassa Venäjälle (1919), jossa kuljetaan myös Petroskoissa. Varhaiset muistelmat olivat kuvailevia kertomuksia muun muassa vuoden 1918 sekasortoisesta Petrogradista tai matkustamisesta Venäjän rautateillä. Vastaavia henkilökohtaisia muistelmia julkaistiin runsaasti seuraavina vuosikymmeninä Suomessa. Kokonaan oma lukunsa olivat suomalaisten vankileirimuistelmat, joita on tutkinut esimerkiksi historioitsija Erkki Vettenniemi.
 
Henkilökohtaisten muistelmien lisäksi Suomessa julkaistiin poliittisia muistelmia 1950-luvulta lähtien. Suomen Kommunistisen Puolueen johtavissa tehtävissä toiminut Arvo Tuominen julkaisi vuosina 1956–1957 kolmiosaiset muistelmansa, joista viimeisessä osassa Kremlin kellot hän kirjoitti poliittisen uransa lisäksi muun muassa matkastaan Karhumäkeen ja Stalinin kanavalle. Tuomisen kohua herättäneitä muistelmia pyrki kumoamaan muun muassa Neuvosto-Karjalassa opettajana ja Punainen Karjala -lehden kirjeenvaihtajana toiminut Väinö Salmi. Muistelmissaan Punaisen sirpin Karjala (1976) Salmi kritisoi Tuomisen tarinoita liioitelluiksi ja omahyväisiksi, ja tuli siinä sivussa kuvanneeksi hieman omaakin polkuaan Neuvostoliitossa.
 
Useat 1990–2000-luvuilla tehdyistä muistelmateoksista hyödyntävät Neuvostoliiton suomaisista tehtyä akateemista tutkimusta, joka sai aivan uudenlaista syvyyttä Neuvostoliiton romahtamisen ja arkistojen avautumisen jälkeen. Rinne kertoo taustoittaneensa Eskolinin muistelmia ainakin Jukka Rislakin ja Eila Lahti-Argutinan Meillä ei kotia täällä (1997) -tutkimuksella, joka oli ensimmäisiä suomeksi tehtyjä julkaisuja suomalaisten joukkotuhosta Stalinin vainoissa. Historiantutkimusta hyödynsi myös esimerkiksi Mayme Sevander, joka kirjoitti They Took My Father (2004) ja suomeksi julkaistun Vaeltajat (2000), joissa Sevander käsitteli sukunsa matkaa Suomesta Amerikkaan ja sieltä Neuvosto-Karjalaan osana amerikansuomalaisten historiaa.
 
Onni erottuu viime vuosina julkaistuista suomenkielisistä Neuvosto-Karjalaa käsittelevistä muistelmateoksista sujuvan kieliasunsa ja teoksen onnistuneen taiton puolesta. Ajallinen etäisyys ja henkilökohtaisten kokemusten puute 1930-luvun tapahtumista on etu, sillä Rinne ei sorru liialliseen tunteiluun kirjoittaessaan edes suomalaisten kohtaloista Stalinin vainoissa. Toisin on esimerkiksi isänsä 1930-luvun vainoissa menettäneen Vieno Zlobinan kirjoittamassa Heidän ihanteensa murskattiin. Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa (2017), jossa isää muistellaan tunteikkaasti lapsen kaipauksella.
 
Arto Rinteen Onni on raikas lisä suomalaistaustaisten karjalaisten muistelmateosten sarjaan. Teos löytyy verkosta ilahduttavan helposti yksinkertaisella kyrillisillä kirjaimilla tehdyllä Google-haulla Karjalan Tasavallan Kansalliskirjaston internetsivuilta. Kirja on taitettu siten, että joka toinen sivu on venäjän ja joka toinen suomen kielellä, mikä korostaa onnistuneesti sitä, kuinka Onni Eskolinin tarina on yhtä lailla osa sekä Suomen että Neuvostoliiton historiaa.
 
 
 

Linkki keskustelutilaisuuden tallenteeseen: 
https://www.youtube.com/watch?v=HUIhliJVQJw&app=desktop
​

Kuva: Anna Laakkonen