ajatuksia muistitiedon lähdekritiikistä ja vaikenemisesta

Jenna Pitkänen, historianopiskelija

​
​Muistitietotutkimus (oral history) perustuu tyypillisesti suullisesti tuotettuihin haastatteluihin. Sen on huomioitu tuovan esille uutta tietoa esimerkiksi arjen ilmiöistä tai unohdetuista ryhmistä, joiden historiaa on vaikea tavoittaa perinteisistä arkistolähteistä. Kirjoitetuksi muistitiedoksi luonnehditaan esimerkiksi erilaisiin muistitietokeruisiin lähetettyjä tekstejä. 
 
Viimeistelyvaiheessa oleva pro gradu -tutkielmani pohjautuu kirjoitettuun muistitietoon. Tutkielmani tarkastelu keskittyy paikkoihin ja niihin yhdistyviin kokemuksiin. Aineistoni koostuu kymmenen evakossa olleen karjalaisen evakkonaisen teksteistä. Naisten syntymä-, koti- tai asuinpaikka sijaitsi Karjalankannaksella. Tekstit ovat osa Suomalaisen kirjallisuuden seuran kilpakeruuaineistoa ”Evakkomuistelmia 1–5 1964”, joka on eroteltu omaksi aineistoksi keruusta “Suuri evakkokaskujen keruukilpailu”. Kaskukilpailun esitteessä pyydettiin myös evakkomuistelmia ja evakkomatkakuvauksia.
 
Evakkomuistelmat sisältää yhteensä 72 tekstiä, joista on 51 naisten kirjoittamia. Valikoin kymmenen tekstiä siten, että ne sisälsivät aikarajauksen, joka alkaa talvisodan syttymisen kynnykseltä ja päättyy talvisodan rauhan julistamiseen. Rajasin tutkimuksen ulkopuolelle tekstit, joissa naisten ikä ei tullut esille ja niiden lisäksi, runot, kaskut, toisilta kuullut muistot sekä yhden näytelmäntyylisen kirjoituksen. En valinnut myöskään tekstejä, jotka sisälsivät lapsena koettuja evakkomuistoja.

Sanomalehti Karjalassa 5.12.1963 julkaistu keruukutsu.
​

​Olen huomannut Karjalan evakkonaisten muistitietoa käsittelevän graduni parissa, että kirjoitettu muistitieto antaa paljon uutta tietoa. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin muistitiedon haasteisiin, joihin olen törmännyt gradua tehdessäni. Haasteelliseksi olen kokenut etenkin tulkintojen tekemisen muistitietoaineistoista sekä lähdekritiikin.
 
Kirjoitettua muistitietoa on kuvailtu tajunnanvirtana tapahtuvana muistelemisena. Toisaalta kirjoitettua muistitietoa saattavat ohjailla esimerkiksi keruussa annetut kirjoitusohjeet, jotka voivat johdatella kirjoittajia vastaamaan tietyllä tavalla. Huomioin kirjoitusohjeet gradussani, koska evakkomuistelmat ovat osa evakkokaskujen keruukilpailua. Kaskukilpailussa annettiin kirjoitusohjeita, jotka ovat voineet vaikuttaa myös evakkomuistelmia lähettäneiden henkilöiden kirjoittamistapaan. Gradua tehdessä olen huomannut, ettei kirjoitettu teksti välttämättä ole pelkästään tajunnanvirtana tapahtuvaa. Kirjoituksia voidaan esimerkiksi korjailla ja täydentää useampaan otteeseen. 
 
Analyysia aloittaessani pohdin aluksi muisteluiden todenmukaisuutta, kuten sitä, ovatko kirjoittajat voineet muistaa väärin kertomiaan asioita, kuten jatkosodan kokemuksia osana talvisotaa. Tai ovatko kertojat voineet muokata tekstissä kokemuksiaan toisenlaiseksi. Erään naisen tekstin kohdalla pohdin, oliko hän palannut kotiin kesken talvisodan, kuten hän kertoi tekstissään. Ymmärsin kuitenkin melko nopeasti, että kirjoitusten todenmukaisuuden tarkastelu ei ole muistitietoaineiston kannalta oleellista.
 
Tulkintojen tekeminen rivien välistä on ollut gradua kirjoittaessani ja aineistoa analysoidessani minulle haasteellista. Tutkielmaa tehdessä huomioin, että kertojat kommentoivat tai kuvailivat hyvin harvoin paikkoihin liittyviä kokemuksia. Esimerkiksi usea nainen kertoi paljon muistoja ja kokemuksia paikoista, joissa he olivat majoitettuina, mutta he eivät sen kummemmin kommentoineet oliko niissä hyvä vai huono olla.
 

Evakkoja matkalla talvisodan alkupäivinä. Tuntematon kuvaaja. Sotamuseo. 
​

​Epäröin usein, että tulkintani kokemuksista menevät liian pitkälle pohtiessani esimerkiksi kokemuksia, joista vaiettiin tai kerrottiin vähän. Haasteellista oli tulkita esimerkiksi sellaisia tekstejä, joissa oli käytetty kiertoilmauksia tai vertauskuvia. Esimerkiksi talvisodan aikana takaisin kotiin palannut nainen kertoi tarkasti talvisodan rauhanjulistuksen kuulemisesta, mutta samalla hän kertoi askeleidensa olleen ensin keveät ja sitten raskaat. Tulkitsin askeleista kertomisen liittyvän siihen, että tapahtumaan liittyi ikäviä muistoja, jotka ilmaistiin askeleista kertomalla. Epäilin tulkintaani, koska mietin voiko askelista kertominen olla keino elävöittää tekstiä. 
 
Vaikenemista ja vähäistä kertomista oli vaikea tulkita huumoria sisältävistä kanssakäymisen kokemuksista, joita oli muutaman naisen teksteissä. Huumori yhdistyi tavallisesti kokemuksiin, joista nousi esille murteiden välisiä eroavaisuuksia. Tulkintoja oli vaikea tehdä esimerkiksi eräästä tekstistä, jossa kertoja kertoi yksityiskohtaisesti isäntäväen kanssa käymästään keskustelusta. Siihen liittyi sana ”naiminen”, joka kertojan murteella merkitsi naapuriin kylään menemistä, mutta jonka isäntäperhe ymmärsi loukkaavana. Sanan tarkoituksen selvitessä kaikki nauroivat yhdessä väärinymmärrystä. Tulkitsin, että kertoja saattoi hieman vaieta kokemuksesta, koska hän ei puhunut siitä vaikeana, vaan kertoi vain yhdessä nauramisesta. Toisaalta pohdin, onko kirjoittamiseen vaikuttanut kaskukeruun esitteen maininta hymyillen muisteltavista evakkotien tapahtumista.
 
Muistojen kertomisen välttely on eräs vaikenemiseen liittyvä tekijä. Sitä oli vaikea tarkastella kirjoituksista, joissa kerrottiin vaikeiden muistojen sijasta esimerkiksi positiivisia yksityiskohtia tai seikkoja. Eräs nainen kertoi rauhantulosta ja siitä, kuinka perheen ja kylän miehet tulivat terveinä takaisin, mutta ei rauhasta ikäviä asioita. Tulkitsin, että sodan päättymiseen saattoi liittyä vaikenemista, vaikka rauha olikin kertojalle myönteinen asia.
 
Olen havainnut myös käyttämieni kymmenen tekstin avulla muistitiedon mahdollisuudet tutkimuksessa. Naisten kirjoitukset evakkoajasta ovat antaneet mahdollisuuden tarkastella teksteistä löytyviä paikkoja, koska naiset toivat esille monia erilaisia paikkoja. Valitsemieni kirjoitusten avulla sain paljon uutta tietoa aikuisina evakossa olleiden henkilöiden evakkoajan kokemuksista.

Lähteet:
- Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Muistitietotutkimus: Metodologisia kysymyksiä. Hakapaino Oy. Helsinki, 2006.
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, perinteen ja nykykulttuurin kokoelma Evakkomuistelmia 1–5. 1964.