​Miina Keinänen ja Harri Nyman johdattelevat lukijat Suomen kissojen historian pariin mukaansatempaavassa kirjassa Kissojen Suomi: Katit historian poluilla (SKS, 2020). Teoksessa kerrotaan kissojen historiasta monipuolisesti esimerkiksi taiteen, muistiedon, kansanperinteen näkökulmista.
​

​Kirjoittajat pohtivat kirjan alkupuolella kissojen saapumista Suomeen idästä ja lännestä 800-1000 jKr. Pohdintoihin olisin kaivannut hieman selkeämpää ilmaisua tai taustoitusta siitä millä tavalla kissat ovat saapuneet Suomeen. Toisaalta kissojen saapuminen tarkentui jatkamalla kirjan lukemista. Kissoihin liittyviä arkeologisia löydöksi on Suomen osalta tehty etenkin Turussa. Turku olikin ensimmäinen kaupunki, jossa kissat elivät rinta rinnan ihmisten kanssa. Löydöksistä kertominen paikkaa hyvin aukkoa, joka vaikutti jäävän kissojen saapumisesta Suomeen.
 
Kissa-sanan esittely tuo kokonaisuuteen mukaan kielitieteiden näkökulmaa. Kissa-sanan muunnelmat, kuten murresanat kolli, emoisa ja kissi ovat mielenkiintoisia, sillä niiden taustalla on monenlaisia kansanperinteeseen, arkeen ja elämään liittyviä merkityksiä. Kissa on mukana myös nykyajan paikannimissä, kuten Katinhännäntiessä tai Kissakoskessa. Paikannimet liittyivät etenkin kissojen paljouteen, kosken kissamaiseen ääneen ja kissojen hautaamiseen.
 
Kirjassa kuvataan, miksi kissoja on vihattu, kohdeltu huonosti ja pidetty koiria vähempiarvoisina eläiminä. Kissojen vihaamisesta ovat esimerkkeinä vaikkapa eläimen yhteys naisvihaan ja Raamatun kielteinen näkemys kissoista. Kissojen kohtelusta nostetaan vahvasti esille kissat kansanperinteessä, mikä syventää näkemystä kissojen ja ihmisen historian kietoutumisesta toisiinsa. Keskiössä ovat vaikkapa mustan kissan merkitys, Kalevalan runoudessa esiintyvä kissa ja kielteisessä muodossa kerrotut kissatarinat.
 
Kirjoittajat kuvaavat myös kissojen merkitystä suomalaisessa taiteessa, kirjallisuudessa, lauluissa, lastenohjelmissa ja elokuvissa. Kissat ovat olleet laulujen, taiteen, kirjallisuuden ja sarjakuvien tekijöiden inspiraation kohteita. Tunnettuja ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalaus Akka ja kissa sekä Frans Toikkasen mustaa nukkuvaa kissaa esittävä Uni. Eeva Manner on merkittävä kissoista kirjoittanut runoilija. Kissoista kertovista lauluista tunnetuimpia on Sauvo Puhtilan italialaisesta tangokappaleesta kirjoittama Mustan kissan tango.
 
Kirjan muuhun sisältöön nähden taiteeseen liittyvät osiot vaikuttavat hieman suppeilta. Taiteesta käsitellään enemmän vanhempaa kuin nykyaikaista taidetta. Kissoista suomalaisessa sarjakuvassa on kerrottu osana tietolaatikkoa. Tietolaatikossa ei ole kuitenkaan huomioitu Petteri Lehikoisen Kolin Köpi -nimistä sarjakuvaa, jonka ruuduilla päähenkilön lemmikkikissat ovat toisinaan mukana. Toisaalta kirjallisuus on otettu huomioon aiemmissa luvuissa, joissa kerrotaan kissoista Raamatun ja aapiskirjan sivuilla.
 
Osio naisen ja kissan piirteiden yhdistämisestä on mielenkiintoinen, mutta vaikuttaa irralliselta muuhun sisältöön nähden. Siinä puhutaan esimerkiksi elokuvan naisista, joihin yhdistetään kissamaisia piirteitä. Keskiössä vaikuttavat olevan kissojen sijaan naiset. Suomalaisten elokuvien Kuu on vaarallinen (1961) naispääosan näyttelijä Liana Kaarinaa luonnehditaan kissamaiseksi muun muassa estottomien ja aistillisten muotojen ja liikkeiden perusteella. Toisaalta kappale tukee jonkin verran aiempia osioita, joissa kerrotaan esimerkiksi kissojen ja talonemäntien elämänpiirien kietoutumisesta toisiinsa 1800-luvulla sekä noituudesta ja kissoista. Sen sijaan luku, joka kertoo siitä mitä kissa kertoo ihmisestä, on toteutettu kissan näkökulma edellä. Luku avaakin lukijalle, minkälainen on kissaihminen. Kirjoittajat havainnollistavat kissaihmistä muun muassa riippumattomaksi, omat ääripäät hyväksyväksi ja oman tiensä kulkijaksi.
​

​Kissat ovat pidettyjä eläimiä, sillä niitä on otettu lemmikki- ja kotieläimiksi luostareihin, säätyläistaloihin, maatiloille ja koteihin. Maatiaiskissa, lemmikkikissa ja rotukissa saavat kirjassa omat osionsa. Kissoista kerrotut tarinat ja muistitieto tuovat tekstiin tavallisen arjen näkökulmaa. Arjen tarinoita ja muistitietoa kissoista jäin kaipaamaan lisää, koska historian ohella muistitiedon välityksellä saa todella ymmärrettävän kuvan ihmisen ja kissan yhteisestä historiasta.
 
Kissojen nimet ovat muistiedon ohella mielenkiintoinen osio. Perinteisiä nimiä ovat esimerkiksi Mirri ja Misu. Nimet ovat saaneet innoitusta monista kissojen ominaisuuksista, kuten rodusta, äänestä tai turkin väristä. Nimen helppo ääntäminen on oleellista kissan nimen valinnassa, kuten rotukissojen lempinimissä, vaikka viralliset nimet koostuvatkin kissan nimen ohella kasvattajan nimestä. Nimien innoittajina ovat toimineet myös kissoihin liittymättömät aiheet, kuten tv-ohjelmat ja muusikot, joista kissat ovat saaneet nimikseen vaikkapa Elvis tai Frodo. Kirja avaa nykyajan lemmikkikissojen elämää myös kissoihin liittyvien tarvikkeiden välityksellä. Kissoille ostetaan monenlaisia arjen tavaroita leluista ja kissanhiekkalaatikoista automatisoituihin kissanluukkuihin.
 
Kirjan teksti on kirjoitettu kansantajuisesti ja jouhevasti, mikä on oivallista lukukokemuksen kannalta. Monipuolinen kuvitus valokuvineen, piirroskissoineen ja taidekuvineen elävöittää tekstiä. Tietolaatikoissa kerrotaan syventävästi kissoihin liittyvistä monista aiheista.  Niitä ovat vaikkapa kissojen kiilusilmien synty tai lastenohjelmien kissat. Kirjan aihealueet ovat tärkeitä myös ymmärrettäessä kissan nykyhetken tilannetta. Kissoja pidetään rakastettuina lemmikkeinä, mutta toisaalta kissoja on paljon eläinsuojeluyhdistysten hoivissa tai niitä elää villikissalaumoissa. Samanaikaisesti kirja lisää ymmärrystä siitä, että kissojen arvostus on noussut vuosisatojen aikana.
 
Kokonaisuutena kirja on kiinnostava yleiskatsaus, jossa on paljon luettavaa kissaihmisille tai eläimistä kiinnostuneille lukijoille. Teos ei jätä kylmäksi myöskään historiasta ja kansanperinteestä kiinnostuneita lukijoita. Tutkijat voisivat hyvinkin jatkaa kirjan aihepiirien tutkimista syvällisemmin yhden tai useamman kirjan teeman parissa. Kissojen historiasta on julkaistu paljon tietokirjallisuutta. Niissä tarkastellaan maailman kissoja, kuuluisia kissoja ja kissoja taiteessa. Suomenkielisestä kirjallisuudesta mainittakoon Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoria (2016).  Kissarotujen historiaa käsitellään usein myös kissarotukirjoissa ja kissan omistajien käsikirjoissa. Vaikka kissoista on tehty yleisteoksia, Kissojen Suomi: Katit historian poluilla syventää lukijoille näkemystä ihmisen ja kissan vuosisatojen mittaisesta suhteesta Suomessa.