tanssimusiikin pyörteissä

Alina Kuusisto ja Ismo Björn, Karjalan tutkimuslaitos

Kirjoitus on osa Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen 21. vuosikirjaa Baarikierros. Pohjoiskarjalaista ravintolahistoriaa, joka ilmestyy kesäkuussa 2022.

Suomen ensimmäiset kirjatut ravintolatanssiaiset pidettiin Turussa Seipelin krouvissa 1770-luvulla. Yleensä tanssijat säestivät itseään omalla laulullaan, mutta kun ryhmätanssit 1800-luvun alussa vaihtuivat paritanssiin, ei laulu riittänyt, vaan tarvittiin soittajia. Ajan muotitanssi oli valssi. Muita tansseja olivat polska, katrilli, menuetti ja poloneesi. Helsingin hienostoravintoloissa soittivat Tukholmasta Pietariin matkalla olleet mannermaiset orkesterit.

Musiikkia ja mahdollisesti myös tanssia sisältäneitä iltahuveja järjestettiin Joensuussa jo seurahuoneen alkuaikoina. Tanssi-innostus kasvoi 1880-luvulla, jolloin VPK perusti torvisoittokunnan. Orkesterin johdossa toimi berliiniläinen kapellimestari Otto Thierbach (1852–1918), joka oli johtanut orkestereita Pietarissa, Helsingissä ja monissa muissa Suomen kaupungeissa. Joensuulaiset eivät täysin ymmärtäneet ammattimuusikkonsa arvoa, ja Thierbach siirtyi Helsinkiin Robert Kajanuksen orkesteriin. 

Ilonpito jatkui. Seurahuoneella vietettiin 1891 tanssiaisia, jossa ohjelmassa oli poloneesia Maria Stuartin henkeen, valssia, polkkaa, franseesia ja masurkkaa. Joensuulaisia oli kurssitettu tanssin saloihin tanssinopettaja Henrik Karlssonin johdolla. Ravintoloissa esitetty musiikki oli klassista liediä ja oopperaa, mutta myös huumoripitoisia kuplettilauluja. 

Tango tuli Suomeen 1910-luvulla, sitten seurasivat one-step, two-step ja foxtrot. Joensuussa uusiin muotitansseihin tutustuttiin vuonna 1914, jolloin Hilma Liiman opetti seurahuoneella tangoa, bostonia ja one-stepiä. Jazzia kuultiin Suomessa 1920-luvulla, eikä Joensuussakaan tanssimusiikin uusia tuulia tarvinnut odotella pitkään. Eino Tolvasen Konsertti-Kahvilan tanssi-illat alkoivat vuonna 1925. Musiikki soi entistä vaivattomammin, kun ravintolaan hankittiin amerikkalainen radio-gramofoni vuonna 1929.

Kieltolain jälkeen 1932 ravintolatanssien suosio kasvoi entisestään. Turistihotellissa tanssittiin kesällä 1933 viikon jokaisena iltana. Pielishovi jatkoi 1939 tanssikansan viihdyttämistä, mutta sota-ajan tanssikielto lopetti tanssit aina vuoteen 1948 saakka.

Tango, valssi ja foxtrot olivat 1950-luvun suosikkitansseja, vaikka etenkin Etelä-Suomen parhaissa ravintoloissa soi edelleen jazz. Ulkomaalaisten soittajien määrä oli sotien jälkeen suuri. 1960-luvun puolivälissä arvioitiin, että yli puolet soittajista oli muualta kuin Suomesta, etupäässä Itä-Euroopasta, kuten Puolasta, Unkarista ja Romaniasta. Ravintolamuusikoiden määrä kohosi aina 1970-luvun puoleen väliin saakka, jolloin heitä
laskettiin olevan yli tuhat.

Orkesteri “Rytmi” Joensuussa. Valokuvaaja Erkki M. Aarnio 1927–1942. Pohjois-Karjalan museo.

Ravintolat alkoivat 1980-luvulla supistaa tanssi-iltojen määrää, ja kokoonpanot pienenivät trioiksi. Orkesterit vaihtuivat tiheään. Muutamat tanssiin keskittyneet ravintolat houkuttelivat asiakkaita tähtiartisteilla, jotka esiintyivät vain kerran. Joensuussa tanssin kehto oli Karelia, jossa esiintyivät kaikki maan ykkösartistit. Uutta maksavaa yleisöä houkuteltiin diskoihin. Wienitär, Shemeikka ja muut nuorisopaikat olivat sekä diskoja että keikkapaikkoja, joissa soittivat eturivin bändit. Joensuun viikonlopussa riitti etenkin 1980-luvulla valinnan varaa, kun saattoi valita vähintään puolesta kymmenestä valtakunnallisesta vierailijasta ja samasta määrästä paikallisia kokoonpanoja.

Monen varsinaisen ravintolamuusikon työ muuttui 1990-luvulla lyhytaikaiseksi vuokratyöksi, jossa toimeentulo perustui keikkapalkkioiden ja työttömyysturvan yhdistämiseen. Nykyisin ravintolamuusikot ovat itsenäisiä keikka- tai freelancermuusikoita, jotka esiintyvät yleensä yksin.  Soitto ei pubeistakaan ole loppunut. Karaokeisännät ja -emännät tulivat tiskijukkien rinnalle ja tanssi jatkuu, mutta jonkun toisen ravintola-asiakkaan laulamana – aivan kuten kaksi sataa vuotta aiemmin.


Lähteet:
Karjalatar 20.10.1891, 27.10.1914.
Karjalainen 23.6.1925, 24.10.1929, 8.7.1933.
Västra Nyland 21.12.1918.
Nikkonen, Ahti (2004) Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho. Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisuja 11. Helsinki.

---