sissi ja mannerheim - yksilöitymisen aikakauden tyyli-ikonit

Dosentti Ismo Björn
​

​Tavaratalojen hajuvesiosastojen asiakas on yhä useammin nuori mies. Tuoksut ovat tärkeässä asemassa osalle nuoria heidän tavoitellessaan huoliteltua ulkonäköä ja rakentaessaan omaa persoonaansa. Ulkoiseen olemukseen panostaminen liittyy vahvasti yhteiskunnan yksilöpainotukseen, mutta mukana on myös maahanmuuton tuomaa monikulttuurisuutta, tyylien ja tuoksujen moninaistumista. Ulkonäkö vie, ja sen uskotaan vievän yksilöä eteenpäin, avaavan ovia menestykseen.

Nuorison pukeutumisesta voi lukea laajempaa yhteiskunnan muutosta. Ulkonäkö nousee yhteiskunnassa aika ajoin näkyvään asemaan merkityksen antajana. Vanhassa sääty-yhteiskunnassa eri säädyillä oli kullakin tiukat säädynmukaiset käytössäännöt ja aseman mukaiset pukeutumisohjeet. Oikeaoppinen käytös, oikein kannetut ja hyvästä kankaasta valmistetut puvut, joinain aikakausina peruukit, puuterit, oikein ripustetut korut ja mitalit osoittivat kuulumista säätyläiseliittiin. Teollistumisen myötä vaatteiden hinta laski. Vapaa-aika ja lisääntyneet mahdollisuudet tarjosivat kenelle tahansa mahdollisuuden panostaa itseensä ja esiintyä asemaansa parempana, eivätkä vaatteet enää välttämättä kertoneet kantajastaan. Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen tasoitti myös pukeutumista. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei panostettu itseen.

Hyvinvointivaltio-Suomen mureneminen alkoi 1980-luvulla. Samaan aikaan ryhdyttiin puhumaan juppi- ja junttikulttuurista. Yhteiskunnassa vallinneiden yhteisen edun, palvelujen ja solidaarisuuden sijaan painotettiin yksilöä ja vaadittiin kultakin omia ratkaisuja menestyksen tekijäksi. Juntit olivat tyyppejä, jotka pukeutuivat, no, miten sattuu, saattoivat käyttää isiensä tapaan Menneniä ja Tabac Originalia, äitiensä oppien mukaan Tokalonia, Yves Rocheria ja Lumenea. Jupit puolestaan tunnisti Levis 501-farkuista, Lacosten paidasta ja purjehduskengistä. Nuoret miehet iskivät kainaloon Kourosta ja Hugo Bossia. Tytöt käyttivät olkatoppauksia, ehostivat itsensä Anais Anaisilla, Cover Girlillä ja Anytime-sarjan tuotteilla. Parturissa käytiin vähintään kolmen viikon välein, mutta hajuvedet olivat selkeästi vanhempien naisten juttu.

Miehisyyden muutos jalostui 1990-luvulla metroseksuaalisuudeksi. Metroseksuaali oli mies, joka panosti omaan ulkonäköönsä, hankki koruja ja huolehti samalla kunnostaan. Ilmiö liitettiin alkujaan erityisesti englantilaiseen jalkapalloilija David Beckhamiin, joka toimi tyyli-ikonina. Hänen nimissään esiteltiin myös hajustesarja. Miehen oli lupa ja syytä näyttää tyylikkäältä ja tuoksua hyvälle. Pohjois-Karjalassa sanomalehti Karjalainen nosti 2004 esiin maakuntajohtaja Pentti Hyttisen, jonka sanottiin täyttävän metroseksuaalisuuden vaateet. Miehinen ulkonäön korostaminen oli Itä-Suomessa outoa, joten ei ihme, että paikalliset vääräleuat väänsivät metroseksuaalisuuden toiselle kotimaiselle. Metroseksuaalisuuden kääntäminen ruotsiksi tunnelbanasexualistiksi meni kuitenkin sikäli harhaan, että tässä metro tarkoittaa metropolia, suurkaupunkia - ei maanalaista.
​
Kehopositiivisuusliikkeen lähtökohta oli ajatus, että kunkin keho ansaitsee kunnioituksen, vaikka se ei olisi länsimaisen kauneusihanteen mukainen. Liike sai 2000-luvulla huomiota, mutta syvään juurretuille kauneuskäsityksille siitä ei ollut vastusta. Tästä piti huolen opitun ohella mediajulkisuus, sanoma- ja aikakauslehdet ja sitten yhä vahvemmin some. Ulkonäön, tyylikkyyden, oikean pukeutumisen ja menestyksen esikuvina olivat poptähtien ohella kuninkaalliset. Heidän mukanaan tulivat mukaan käytössäännöt ja tapakulttuuri. Prinsessa Dianasta rakentui esikuva, jonka täydensi hänen varhainen kuolemansa.
​

Sissi – täysipäiväistä keskittymistä ulkoiseen olemukseen

Tiedotusvälineet seuraavat tarkoin brittihovin liikkeitä. Miten Ruotsin prinsessat ovat pukeutuneet, entä kuinka Norjan Mette-Marit sekä Ingrid Alexandra edustavat? Kiinnostus ei kohdistu ainoastaan alati esillä olevaan Dianaan, vaan esille on nostettu myös hänen edeltäjänsä tyyli-ikonina, Itävallan keisarinna, Unkarin ja Böömin kuningatar Elisabeth Amelie Eugenie (os. von Wittelsbach). Sissi tai Sisi, kuten monet hänet nimeävät, oli ja halusi olla kaunis, ja sellaisena hänet halutaan muistaa ja sellaisena hänet kuvataan lukuisissa mainoskuvissa. Hänelle on omistettu oma museo. Hänestä on kirjotettu lukuisia elämäkertoja, romaaneja ja artikkeleita.  On elokuvia ja televisiosarjoja, ja kaikissa on keskiössä Sissin ulkonäkö.

Sissi oli näyttävä ja halusi olla. Hän käytti hyväkseen pituuttaan (172) ja hoikkuuttaan, jota hän edelleen korosti tiukalla korsetilla. Vyötärön mitta oli 46 cm. Sissi hankki vaatteensa aikakautensa tunnetuimmalta muotisuunnittelijalta Charles Worthilta, jonka mainetta Sissi samalla nosti.  Suurimpiin juhliin vaatteet ommeltiin hänen päälleen. Erityisen ylpeä hän oli pitkästä, tuuheasta tukastaan ja hyvin hoidetuista hampaistaan. Kaikki vaati työtä ja kieltäytymistä. Kuinka hallita painoa, että se pysyy 50 kilossa vuodesta toiseen. Kuinka pitää tukka kunnossa ja hampaat ehjinä?  Sissin keskittyminen ruumiiseensa oli kunnioitettavaa täysipäiväistä työtä. Hän mittautti painonsa kolme kertaa päivässä, ja jos paino oli yhtään noussut, saivat sacherkakut ja muut herkut jäädä ja Sissi lähti lenkille. Tuolloin ei juostu, mutta Sissi teki pitkiä, nopeatahtisia kävelyretkiä. Toisena laihdutuskeinona oli ratsastus. Sissi tunnettiin taitavana hevostenkäsittelijänä. Hänellä oli oma treenisali käsipainoineen ja rekkitankoineen. 
​

Itävällan keisarinna ja Böömin kuningatar Elisabeth eli Sissi (1837-1898) nuoruudenkuvassaan. Sissi oli erityisen ylpeä runsaista ja paksuista hiuksistaan. Kuva: Look and learn. History picture archive. 
​

​Iho vaati jatkuvaa hoitoa, samoin hampaat. Hiusten harjaukseen meni päivittäin useita tunteja, ja kun ne kolmen viikon välein pestiin, meni kuivamiseen päivä. Sissi ei käyttänyt hajuvesiä. Hän luotti puhtauteensa, ainoastaan hiuksissa saattoi olla jotain eteeristä öljyä. Paino pysyi kurissa, tukka, kunnossa ja hampaat ehjinä, mutta ikääntymiseen eivät auttaneet kasvoille yöksi asetut naudanlihat tai muut erikoiskeinot. Sissin taisteli urhoollisesti vanhenemista vastan, mutta lopulta hänen oli annettava periksi ja paettava huntujen varjoon. Ikääntynyttä Sissiä ei saanut kuvata. Hän halusi olla alati kaunis ja nuori. Hän oli oman itsensä, kauneusihanteiden ja maailman vanki. Sissi kuoli 1898, mutta edelleen hän on tavaramerkki ja tyyli-ikoni, jonka kuva koristaa mitä erilaisimpia tuotteita.
 
Mannerheim – päämajan Sissi
 
Suomalainen versio Sissistä oli monella tapaa Carl Gustaf Emil Mannerheim, mies, joka piti huolta ulkonäöstään, punnitsi itsensä joka aamu, eikä paino saanut nousta. Saksan sota-aikainen tiedustelu kirjoitti Mannerheimista, että tämä mielellään esiintyy korkeana aatelisherrana. Tällä viitattiin Mannerheimin eurooppalaiseen aatelisperinteeseen, samaan, mitä Sissi myös edusti. Sissi käytti hyväkseen maailman ensimmäistä muotitaloa Pariisissa, Mannerheim ompelutti asepukunsa Lontoossa. Molemmille olivat yhteistä ensiluokkaiset materiaalit ja asusteiden täydellinen istuvuus. Mannerheimin käyttämä sotilaslakki oli tavanomaista korkeampi, jotta Mannerheimin pituus (187 cm) edelleen korostui. Asetekin housut olivat hieman eri sävyä kuin takki. Saappaat olivat tsaarinaikaiset ratsastussaappaat. Sotilaspalvelija sai viimeistellä niiden lankin lehmänluulla ja parafiinilllä. Veijo Meri kertoo Mannerheimista kertovassa kirjassaan, että Mannerheim teetti yhden asepukunsa lottien hamekankaasta, koska se laskeutui kauniimmin kuin se kangas, jota sotilaiden tuli virallisesti käyttää.  
​
Mannerheimin sotilaallista ansioista, vahvasta asemasta ja taitavasti laaditusta henkilökuvasta Aasian ratsastusretkineen ja miehisine tiikerinkaatoineen kertoo, että vaikka hän oli ulkonäkökeskeisyydessään päämajan Sissi, niin kukaan ei puhunut hänestä turhamaisena hienohelmana. Hän oli Marski, muita pidempi ja ansiokkaampi. Saksassa hän esiintyi sään niin vaatiessa englantilaisessa trenssissä, johon hän ompelutti suomalaiset arvomerkit ja Tukholmassa puolestaan pikkutakissa siksi, että Ruotsin kuninkaalta saatu Miekkaritarikunnan merkki näkyi. Ulkona oli neljä asetetta lämmintä, mutta olipa arvomerkki kaikkien nähtävillä. 
​

C. G. E. Mannerheim kuvattuna Iisalmen Runnin kylpylärakennuksen edessä vuonna 1920. Hänellä on päällään kolmiosainen donegal tweed -puku. Kuva: Mannerheim-museo. 

​
Mannerheim karaisi itseään, otti ilmakylpyjä, kävi juomassa Runnin terveysvettä ja vieraili erilaissa parantoloissa. Mannerheim kuntoili. Ratsastus oli Sissin tapaan keino pitää kiloja kurissa. Puhtaus oli tärkeää ja Mannerheimilla oli jopa Japanin sodassa, rintamaoloissa, koottava kumiamme. Mannerheimin tukka oli aina hyvin, partansa ja viikset tarkasti ajetut ja viimeistellyt. Mannerheim-museon tiedon mukaan Mannerheim käytti maailman ensimmäiseksi miesten hajuvedeksi sanottua Fougére Royalia. Sen välimerellisiin yrtteihin sekoittui Pinaudin Vegetal -partaveden tuoma syreenin ja myskin tuoksu. Sissin tapaan Mannerheim oli tarkka, että hänestä ei pääse julkisuuteen epäedullisia kuvia. Hän halusi olla terve ja tyylikäs ja piti huolta, että sellaisena hänet muistettaisiin.
​
Nykypäivän nuoruutta ja terveyttä painottavassa ilmapiirissa molemmat, Mannerheim ja Sissi, ovat tietoisesti nostettuja ja esillä olevia tyyli-ikoneita. Molempien hoikalla olemuksella myydään ja samalla ohjataan kulutusta sekä luodaan ulkonäköön mallia. Nuoret ovat esikuvien jäljillä tietoisesti ja tietämättään. Huoliteltu asu liitetään huoliteltuun ulkonäköön. Kansanterveys kiittää, kun Sissin ja Mannerheimin esimerkkien tarjoamaan ulkoisen olemuksen hoitoon otetaan mukaan myös heidän esimerkkinsä liikunnasta. Joka aamu ei painoa silti tarvinne mitata, eikä hajuja liikaa hölvätä. Tuoksujen suhteen mieluummin siis Sissi kuin Mannerheim.