Mihin kohtaan aika pitäisi pysäyttää?

11/6/2020

Meri-Anna Rossander, museonjohtaja, Nurmeksen museo

Museotyötä ei enää tehdä pelkästään sisällä museon tiloissa, josko niin on koskaan tehtykään. Yhä suurempi osa museotyöstä liittyy kulttuuriympäristön vaalimiseen sekä sen myötä kestävään kehitykseen.

Suomen rakennuskannasta suurin osa on rakennettu 1900-luvun puolivälin jälkeen. Nuoressa kulttuuriympäristössä korostuvat uusien rakennusten keskelle jääneet vanhat rakennukset ja niiden merkitys. Kulttuuriympäristön parissa työskentelevät museoihmiset ja muut ammattilaiset eivät aina osaa samastua asukkaiden arvomaailmaan katsoessaan rakennuksia osana historiaa ja pyrkiessään palauttamaan, mikäli se on mahdollista, vanhat rakennukset alkuperäiseen asuunsa.

Tämä nähtiin viime kesänä meillä Nurmeksessa, kun kaupunkirakennepalvelut kunnostivat vanhan kauppalan satamassa sijaitsevan, 1880-luvulta peräisin olevan satamamakasiinin yhteistyössä museon kanssa. Satama oli aikoinaan hyvin tärkeä kauppalan kehitykselle, ja satamamaksut muodostivat suuren osan  kauppalan tuloista.   Rautatien saavuttua Nurmekseen vuonna 1911 laivaliikenteen merkitys väheni, ja satama hiljeni pitkäksi aikaa. 1970-luvun alussa alkoi veneilyn ja laivaliikenteen uusi kukoistuskausi. Myös makasiinirakennus muuttui, kun Nurmes-Marina otti sen toimipaikakseen. Rakennus sai pintaansa kirkkaan, limonadinpunaisen värin ja ympärilleen katetun terassin.

Vuosikymmenten mittaan lukuisat paikalliset asukkaat ja matkailijat nauttivat sataman ja sen kahvilan kesäisestä ilmapiiristä, jäätelöstä ja muista kesään kuuluvista virvokkeista. Makasiini oli sellaisenaan tärkeä ja rakas maamerkki ja side nurmekselaisen omaan henkilöhistoriaan.  Tätä me museoväki emme osanneet ottaa huomioon, kun innokkaasti työskentelimme saattaaksemme makasiinin mahdollisimman lähelle 1800-luvun lopun ulkoasua ja värimaailmaa. Niinpä rakennuksen muuttuneesta ulkoasusta nousseen someraivon laajuus ja rajuus tuli yllätyksenä kaupungin väelle -toki rakennuksen uudella ilmeellä oli myös kannattajansa ja ihailijansa.

Opimme tapahtuneesta paljon.  Kulttuuriympäristö on yllättävän tärkeä tekijä ihmisten hyvinvoinnille.   Kun suunnitellaan muutoksia alueen kulttuuriympäristöön, olipa sitten kysymys värimuutoksista, purkamisista tai puiden poistosta, on alueen asukkaisiin ja muihin asianosaisiin oltava yhteydessä hyvissä ajoin jo ennen varsinaista muutoksia koskevaa päätöksentekoa. Asukkaita kannattaa kuunnella aidosti ja pohtia sitä, voitaisiinko viranhaltijoiden ja päättäjien laatimia suunnitelmia sittenkin muuttaa.  Vähintä mitä pitäisi tehdä, on tiedottaa tulevista muutoksista hyvissä ajoin usealla eri foorumilla ja moneen kertaan. Alueen asukkaiden puolestaan kannattaisi olla tarkkoina ja aktiivisina, kun kulttuuriympäristöä koskevista muutoksista tiedotetaan, yhdistää voimansa ja tuoda reippaasti esiin omat kehitysehdotuksensa. Ongelmien ratkaisua ei ympäristökysymyksissäkään kannata jättää vain muutamien ihmisten taisteltaviksi, vaikka kuinka kehtuuttaisi! Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa, että miellyttävä ja toimiva asuinympäristö on jokaisen tavoitteena, vaikka näkemykset eroaisivatkin toisistaan.

Nyt on syksy, ja sataman makasiini seisoo tukevasti yksinäisellä paikallaan. Se on vankistunut vastaanottamaan talven myrskyt, sateen ja lumen entistä vahvempana, kiitos taitavien korjausrakentajien. Toivon mukaan se on paikallaan tulevienkin vuosikymmenten ajan, ja joskus se taas maalataan.

Luettavaa:
Kulttuuriympäristöstrategia 2014-2020  https://ym.fi/kulttuuriymparistot

Kuva: Nurmeksen museo