![]() Sanna Joska Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen syksyn Studia Generalia -luentosarjan teemana on Eläimet ja historia. Aihe on kiehtova ja sitä voi lähestyä lukuisista näkökulmista. Ihmisten ja eläinten suhteet kulkevat erottamattomana läpi historian: on ihmisen kannalta hyödyllisiä ja haitallisia eläimiä, villejä ja kesytettyjä, näkyviä ja lähes näkymättömiä. Eläinten vaikutus ihmisten yhteiskuntaan on ollut suuri läpi historian. Tässä suhteessa riittää edelleen runsaasti tutkittavaa ja keskusteltavaa, sillä eläinten osaksi jää usein olla sivuhuomiona ihmiskeskeisessä historiassa, jos sitäkään. Olen itse historiantutkijana erikoistunut antiikin Rooman sosiaalihistoriaan, joten lähdin miettimään ihmisten ja eläinten suhdetta historiassa tietenkin antiikin historian kautta. Antiikin Roomasta tulevat usein ensimmäisenä mieleen karthagolaisen sotapäällikön Hannibalin norsurukat, jotka tämä marssitti Alppien yli, Rooman Colosseumille näytille ja taistelemaan rahdatut eksoottiset eläimet, Egyptin kuningatar Kleopatra ja myrkkykäärme sekä tarun mukaan Rooman perustaneita Romulusta ja Remusta imettänyt susi. Villipetoja ja vaarallisia tilanteita. Todellisuus oli tietenkin moninaisempi mutta myös arkisempi. Roomalaiset kohtasivat arjessaan villejä eläimiä, kesytettyjä hyötyeläimiä, lemmikkejä, ruoaksi pyydettyjä tai kasvatettuja eläimiä, tuholaisia ja hyönteisiä. Eläimillä oli roolinsa myös roomalaisten uskonnollisessa elämässä, sillä eläinten uhraaminen jumalille oli tavallista. Uhreina toimivat kotitalouseläimet, kuten lehmät ja härät, lampaat, siat ja linnut. Roomalaiset myös ennustivat tulevaisuutta eläimistä, kuten uhrieläinten maksoista ja lintujen lennosta. Ihmisen suhde eläimiin herätti myös moraalista pohdintaa, kuten osoittavat filosofi Plutarkhoksen (n. 45 – 125 jaa.) kirjoitukset (suomennettu nimellä Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia, suom. Tua Korhonen ja Liisa Kaski, Gaudeamus 2015). Eläimiä myös kuvattiin laajasti antiikin taiteessa, mikä tarjoaa nykypäivän tutkijoille runsaasti tutkimusmateriaalia. Taide myös puhuu sen puolesta, että eläimet olivat läsnä roomalaisten jokapäiväisessä elämässä. Eläimiä kuvattiin esimerkiksi rakennusten lattioihin tehdyissä hienostuneissa mosaiikeissa ja veistostaiteessa, kuten hautamonumenteissa. Lemmikkieläimistä koira oli roomalaisille rakkain. Koirat toimivat sekä metsästys- ja vahtikoirina että lemmikkeinä ja niitä arvostettiin suuresti. Roomalainen oppinut Plinius vanhempi kirjoittaa teoksessaan Naturalis historia, että eläimistä uskollisimpia ihmisille ovat koira ja hevonen. Koiria kuvattiin omistajiensa hautamuistomerkeissä ja meille on jopa säilynyt lemmikkikoirien itsensä muistoksi tehtyjä hautapiirtokirjoituksia. Lemmikkien kuolemaa surtiin siis Rooman valtakunnassa samaan tapaan kuin nykyisinkin. Kuva: Roomalainen hautamuistomerkki, Getty Museum. © Wikimedia Commons. Yllä olevassa kuvassa oleva hautamuistomerkki noin vuosilta 150 – 200 jaa. on mielenkiintoinen esimerkki koirien esiintymisestä roomalaisessa hautataiteessa. Koiran kuvan alla olevassa piirtokirjoituksessa lukee ”Helenalle, kasvattityttärelle, sielultaan vertaamattomalle ja arvokkaalle”. Vaikka monumentti ensikatsomalta antaa ymmärtää, että kyseessä on Helena-nimiselle koiralle tehty hautamuistomerkki, se ei kuitenkaan ole todennäköistä, sillä tekstissä viitataan Helenaan ihmisenä. Muistomerkissä esiintyvä koira on luultavasti ollut hänen rakas lemmikkinsä. Toisaalta (kuten antiikin tutkimuksessa usein joudutaan täysin varman tiedon puutteessa toteamaan), mikäli hautakivi todella on tehty koiralle, on kyse poikkeuksellisen syvästä tunnesiteestä lemmikkiin. Kissoihin roomalaisilla oli hieman etäisempi suhde kuin rakkaisiin koiriinsa. Lemmikkeinä kissaa yleisempiä olivat esimerkiksi linnut, vuohet ja jopa käärmeet. Kissat nähtiin pääasiassa tuholaisten eli jyrsijöiden torjujina. Yllä mainittu Plinius vanhempi viittaakin kissoihin taitavina, hiljaisina saalistajina. Tällaisina ne esiintyvät usein myös roomalaisessa taiteessa, kuten alla olevassa mosaiikissa, johon on kuvattuna kukon kimppuun hyökkäävä kissa ja sorsia. Kissat eivät ehkä herättäneet roomalaisten tunteita kuten koirat, mutta pienet jäljet osoittavat kissojen kyllä olleen paikalla 2000 vuotta sitten. Toisessa alla olevassa kuvassa on roomalainen kattotiili, jonka ylitse kissa on kävellyt tiilen ollessa kuivumassa. Tilanne on varmasti tuttu kaikille nykyisillekin kissanomistajille: kissat kävelevät ihan missä niitä huvittaa. Tervetuloa siis Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen esitelmätilaisuuksiin kuulemaan ja keskustelemaan eläimistä historiassa! Kuvat: Roomalainen mosaiikki, Vatikaanin museo. © Wikimedia Commons & Roomalainen kattotiili Yorkista. © Wikimedia Commons.
1 Comment
|
Arkisto
January 2025
|