Karjalaisten historiaa Karjalan tutkimuslaitokselta

Jukka Kokkonen
​
Lauantaina 27. lokakuuta 2018 julkistettiin Kuopiossa Hotelli Puijonsarvessa liki 250 hengen ollessa läsnä poikkitieteinen teos Sama mua, uvvet rannat: Salmilaiset 1948–2018. Se on saanut myönteisen vastaanoton salmilaistaustaisilta alan harrastajilta ja lukijoilta kuin tiedotusvälineiltäkin. Kirja on ollut näyttävästi esillä niin sanomalehdissä kuin netissä ja radiossa.

Kirjaprojektin alkusanat lausuttiin Iisalmessa 18. heinäkuuta 2015, jolloin vietettiin Laatokankarjalaisten Liiton 80-vuotisjuhlaa ja samalla myös historiateoksen Rajoil da randamil: Salmi ja Salmilaiset 1617–1948 julkistamista. Innostuneissa tunnelmissa todettiin, etteivät salmilaisten vaiheet päättyneetkään vuoteen 1948, vaan siitä nykypäivään jäi liki 70 vuoden mittainen tutkimusaukko.

Ensimmäinen suunnittelupalaveri jatko-osan tiimoilta pidettiin Ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa Joensuussa maaliskuussa 2016. Jo tuolloin lyötiin lukkoon, että jatko-osa julkistettaisiin lokakuun lopussa 2018, salmilaisen siirtoväen viettäessä järjestötoimintansa merkkipäivää. Aikataulun osalta sovittiin näin tiukat raamit, että käsikirjoituksen tuli olla kasassa viimeistään vuodenvaihteessa 2017–2018. Tutkimus- ja kirjoitusprosesseille jäi aikaa vain alle kaksi vuotta. Vuosi 2018 varattiin toimitustyölle, taitolle ja painatukselle, samalla kun huomioitiin hiukan ajallista pelivaraa arvaamattomien muuttujien varalta.

Kirjoittajia teokseen valikoitui lopulta kaikkiaan 15, joista yhtä lukuun ottamatta muut ovat tutkijataustaisia henkilöitä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Turun yliopistojen piiristä. Tätä nykyä trendinä on, ettei tutkimusteos ole välttämättä enää yhden kirjoittajan varassa. Monen eri kirjoittajan voimin on mahdollista päästä tarkastelussa syvemmälle kuin yksittäisen kirjoittajan kautta, samalla kun tutkimus- ja kirjoitusprosessi on mahdollista toteuttaa varsin lyhyessä aikataulussa tutkimusteemoihinsa ennalta harjaantuneiden asiantuntijoiden avulla.

Jatko-osan tarkastelunäkökulmiksi tulivat seuraavat teemat: salmilaisten evakuointi kotiseudultaan Raja-Karjalasta kesällä 1944; mannersuomalaisen, luterilaisen valtaväestön suhtautuminen karjalaisortodoksisiin evakoihin; siirtoväen asuttamisprosessi 1940-luvun jälkipuoliskolla maanhankintalain (1945) puitteissa; hajaantuminen rakennemuutoksen ja maaltapaon vuoksi 1950-luvun lopulta alkaen; salmilaistaustaisten väestökehityksen trendit 1940-luvulta nykypäivään. Teoksessa tarkastellaan myös salmilaisen siirtoväen poliittista osallistumista uusilla asuinpaikkakunnillaan, samoin kuin muutenkin integroitumiskysymyksiä uusissa olosuhteissaan. Henkinen kulttuuri ja sen vaaliminen, ennen kaikkea oma livvin kieli ja oma ortodoksinen identiteetti, saivat teoksessa omat ansaitut lukunsa. Teemoja lähestytään monipuolisen lähdepohjan avulla: aikakausi- ja sanomalehtiaineistolla, asiakirjoilla, haastatteluilla, tutkimuskirjallisuudella ja laajalla valokuvamateriaalilla.

Salmin kunta lakkautettiin virallisesti Kuopiossa Hotelli Puijonsarvessa 29. joulukuuta 1948. Sitä ennen samassa paikassa oli 25. lokakuuta 1948 perustettu salmilaisten toimesta Salmi-Säätiö, jonka keskeiseksi agendaksi tuli oman kulttuuriperinnön vaaliminen ja turvaaminen tulevia sukupolvia ajatellen. Samassa yhteydessä säätiöitiin ne taloudelliset varat, mitä oli jäänyt jäljelle niin Salmin kunnasta kuin siellä vaikuttaneista eri liikelaitoksista. Huolellisella suunnittelulla ja pitkäjänteisyydellä alkupääoma kasvoi vuosikymmenten aikana sellaisiin mittoihin, että oli mahdollista toteuttaa huomattavaa taloudellista satsausta edellyttäneet kirjaprojektit, samalla kun on hoidettu myös muita oman identiteetin vaalimiseen liittyviä tehtäviä.

Korkeakoulutoiminta alkoi Joensuussa syyslukukaudella 1969. Alkuvaiheissa sen tutkimustoiminta oli sama kuin Karjala tutkimuslaitos, joka käynnistyi ulkopuolisen rahoituksen turvin. Sitä tuli ennen kaikkea Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä (KKES), mutta myös Joensuun kaupungilta ja Kansallis-Osake-Pankilta (KOP). Syksyllä 1970 tutkimuslaitoksen ensimmäisenä työntekijänä aloitti Helsingin yliopistossa opiskellut Veijo Saloheimo (s. 1924), jonka ominta tutkimusalaa ovat olleet niin Karjalan kuin laajasti Itä-Suomen historia. Humanistisen tutkimuksen osalta Karjalan tutkimuslaitoksen ensimmäinen suuri projekti oli Karjalainen kulttuuri toisen maailmansodan jälkeen, jonka osahankkeena oli laatokankarjalaisen siirtoväen olojen selvittely.

Noista päivistä on kulunut liki viisi vuosikymmentä. Karjalan tutkimuslaitos on yhä olemassa. Se on kansainvälistynyt ja tullut monitieteiseksi sekä paisunut monikymmenpäiseksi tutkimusyksiköksi. Mutta muutama perusseikka on säilynyt alkuajoilta, kuten Karjalan historian ja perinteen tutkimus ympäröivää yhteiskuntaa palvellen ajan hengessä. Salmilaisten kumpaakin kirjaprojektia johdettiin ja vedettiin Karjalan tutkimuslaitokselta käsin.
 
Kirjallisuutta
Sama mua, uvvet rannat: Salmilaiset 1948–2018. Toim. Jukka Kokkonen. Salmi-Säätiö: Kuopio 2018. 415 s.
Rajoil da randamil: Salmi ja salmilaiset 1617–1948. Toim. Jukka Kokkonen. Salmi-Säätiö: Kuopio 2016 (2. korjattu painos). 655 s.