Karjala-yhteistyö on ulkopolitiikkaa, aluepolitiikkaa ja arjen vuorovaikutusta

Alina Kuusisto ja Pirjo Pöllänen, Karjalan tutkimuslaitos

Suomessa tehtävän Venäjä- ja rajatutkimuksen identiteetti on helmikuun 2022 jälkeen ollut koetuksella. Viralliset yliopistotason yhteydet venäläisiin tutkijoihin ja yliopistoihin on katkaistu, ja arkisto- ja kenttätyö Venäjällä on vaikeutunut tai muuttunut mahdottomaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Venäjään liittyvä tutkimus olisi menettänyt merkityksensä. Venäjä on ja pysyy naapurinamme, lähteitä ja näkökulmia vain joudutaan miettimään uudelleen. Voidaan jopa ajatella, että rajan ja Venäjän tutkimus on nyt entistä tärkeämpää muuttuvassa ja monimutkaistuvassa geopoliittisessa tilanteessa.
 
Raja on aina määritellyt elämänmenoa myös Pohjois-Karjalassa. Siksipä Karjalan tutkimuslaitoksella ryhdyttiin jo vuosia sitten pohtimaan, että olisi korkea aika koota talteen eri alojen ihmisten kokemuksia Venäjän Karjalaan suuntautuneesta rajat ylittävästä yhteistyöstä. Idea jalostui tutkimushankkeeksi, jolle Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö myönsi rahoituksen viikkoa ennen Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen alkamista. Tutkimuksen konteksti muuttui kertaheitolla, mutta aihe tuntui ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Mikä merkitys rajat ylittävällä yhteistyöllä on ollut Pohjois-Karjalan maakunnalle ja mitä siitä ajatellaan nyt, kun yhteistyöhankkeet ovat (ainakin) toistaiseksi jäissä?
 
Toimijoiden Karjalat – 30 vuotta rajat ylittävää yhteistyötä Pohjois-Karjalassa -tutkimushankkeessa on mukana kuusi tutkijaa Karjalan tutkimuslaitokselta. Hankkeen vetäjänä toimii Joni Virkkunen ja apurahatutkijana Jukka Kokkonen. Muita tutkijoita ovat Ismo Björn, Alina Kuusisto, Minna Piipponen ja Pirjo Pöllänen. Hankkeella on kolme keskeistä tavoitetta: 1) tallentaa Karjala-yhteistyöhön liittyvää muistitietoa, 2) julkaista aiheeseen liittyvä tieteellisin kriteerein toteutettu, mutta suurelle yleisölle suunnattu tietokirja, 3) laatia ja julkaista tieteellisiä artikkeleita kunkin tutkijan erityiskiinnostuksen pohjalta. Haastatteluiden tekeminen käynnistyi syksyllä 2022, ja hanke jatkuu vuoteen 2025.
 
Monipuolista rajat ylittävää yhteistyötä
 
Suomen ja Karjalan välistä yhteistyötä tehtiin Neuvostoliiton aikana muun muassa kaupankäynnin, yliopistojen välisen vaihdon sekä ystävyyskaupunki ja -seuratyön muodossa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhteistyö sai virallisen aseman sekä Suomen ja Venäjän kahdenvälisenä lähialueyhteistyönä, joka jatkui virallisesti vuoteen 2012, että vuodesta 1995 lähtien EU-ohjelmien puitteissa. Rajan ylittävää yhteistyötä ovat ministeriö- ja EU-tasoisen rahoituksen ulkopuolella tehneet myös lukuisat järjestöt, organisaatiot ja yritykset. Yhteistyön kenttä on ollut monipuolinen. Alkuvaiheen avustusluonteisesta toiminnasta siirryttiin vähitellen kumppanuuspohjaiseen, molempia osapuolia hyödyttävään kanssakäymiseen, jonka keskeisiä painopisteitä ovat olleet esimerkiksi koulutus, kulttuuri, ympäristö, liikenne, maatalous ja sosiaali- ja terveydenhuolto, matkailu sekä yritystoiminta.
 
Ruohonjuuritasolta katsottuna yhteistyö on ennen kaikkea ammatillisten tai henkilökohtaisten motiivien siivittämää arjen vuorovaikutusta – uteliaisuutta ja kiinnostusta tehdä ja toimia yli rajan, joka vuosikymmeniä oli lähes kokonaan suljettu. Ylätasolta katsottuna lähialue- ja raja-alueyhteistyön voi nähdä Suomen ja EU:n Venäjä-poliittisena strategiana tai Suomen pyrkimyksenä profiloitua unionissa itärajan erityisosaajana. Kyse on ollut myös kansallisesta aluepolitiikasta. Pohjois-Karjalassa itärajan avautuminen ja Niiralan raja-aseman perustaminen vuonna 1992 nähtiin loistavina mahdollisuuksina vahvistaa alueen talouselämää ja läänin statusta. Venäjä on Pohjois-Karjalassa kuten koko Suomessa nähty taloudellisen kasvun potentiaalisena toimintakenttänä, ja esimerkiksi metsäsektorilla Venäjälle suuntautunut toiminta on ollut keskeisessä asemassa. Optimistiset ja osin ylimitoitetutkin odotukset törmäsivät pian käytännön realiteetteihin, mutta silti ei ole liioiteltua sanoa, että rajan ylittävä yhteistyö on viimeisen 30 vuoden aikana ollut keskeinen maakunnallista identiteettiä ja kansainvälistymistä määritellyt tekijä.
 
Eräs kiinnostava näkökulma raja-alueyhteistyössä on alue- ja ulkopolitiikan limittyminen toisiinsa. Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyösopimus neuvoteltiin syksyllä 1991, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa ja Venäjä nousemassa sen seuraajavaltioksi. Maiden välinen sopimus kahdenkeskisestä yhteistyöstä allekirjoitettiin Helsingissä 10. päivä tammikuuta 1992 samassa tilaisuudessa, jossa Suomen ja Venäjän hallitukset vahvistivat YYA-sopimuksen lakanneen olemasta voimassa. Itänaapurin mullistukset edellyttivät Suomelta ulkopoliittista uudelleenarviointia, ja lähialueyhteistyön virallistaminen ja laajentaminen oli yksi sen keskeisiä osa-alueita. Suomen ja Venäjän lähialueilla tehtävän yhteistyön uskottiin madaltavan maiden välistä elintasokuilua ja edistävän talouden ja demokratian kehitystä Venäjällä, mikä Suomen kannalta oli ennen paitsi taloudellinen myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
 
Samaan aikaan Suomessa kurkotettiin Euroopan Unionin ytimeen. Suomen EU-visionääri, pääministeri Paavo Lipponen muotoili lähialueyhteistyön merkitystä eduskunnalle vuonna 1995: ”Lähialueyhteistyö on ikään kuin seuraava rintama, seuraava suuri projekti, Suomelle. Suomesta on tehtävä uuden eurooppalaisen kasvualueen kehittämiskeskus tässä meidän ympäristössämme”. Lipposen näkemykset heijastivat vallalla ollutta ajatusta alueiden Euroopasta, jossa kansallisvaltioiden rajat menettäisivät vähitellen merkitystään ja yhteistyö noudattelisi ennemmin toiminnallisia ja kulttuurisia kuin valtiollisia rajoja. Itä-Suomessa alueiden Eurooppa sai institutionaaliset puitteet vuonna 2000, jolloin Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien sekä Karjalan tasavallan muodostama Euregio Karelia yhteistyöalue perustettiin. Euregio Karelia oli ensimmäinen Euroopan Unionin ja Venäjän maarajalle perustettu Euregio-alue.
 
Lähi- ja raja-alueyhteistyötä voisikin luonnehtia alueiden ulkopolitiikaksi. Jo lähialueyhteistyösopimus antoi sopimuksentekovaltaa alueellisille ja paikallisille viranomaisille eli lääninhallituksille, valtion piirihallintoviranomaisille sekä kunnille ja kuntainliitoille. EU-kaudella maakuntaliittojen rooli muodostui tässä suhteessa keskeiseksi. Eikä kyse ollut vain ylhäältä käsin ohjatuista toimintamalleista, vaan taustalla oli alueiden omaehtoista aktiivisuutta. Pohjois-Karjalassa niin kunnat, yliopisto kuin lääninhallitus virittelivät omia hankkeitaan rajan takaiseen Karjalaan jo ennen virallisen lähialueyhteistyön alkamista. Näitä koordinoimaan Pohjois-Karjalan ja Kainuun seutukaavaliitot sekä venäläinen osapuoli perustivat vuodenvaihteessa 1989–1990 Itä-Suomen ja Karjalan tasavallan välisen neuvottelukunnan, jonka työtä luonnehti keskusteluyhteyksien avaaminen ja molemminpuolinen tutustuminen. Alkuvaiheen yksittäisistä henkilöistä etenkin maaherra Esa Timosen rooli yhteistyösuhteiden solmimisessa Karjalan tasavaltaan vaikuttaa olleen keskeinen.
 
Tutkimusaineistona haastattelut – lisää haastateltavia haetaan

Tähän mennessä kootusta haastatteluaineistosta nousee esiin monia mielenkiintoisia näkökulmia Pohjois-Karjalasta Venäjän Karjalaan suuntautuneen yhteistyön alkuvaiheisiin. Keskeisenä motivaattorina yhteistyölle oli esimerkiksi yksittäisten ihmisten kiinnostus Venäjää ja Venäjän Karjalaa kohtaan. Monet haastatellut informantit tuovat myös esille venäjän kielen taidon merkityksen suhteiden luomisessa ja yhteistyön käynnistymisessä. Venäjää osaavat toimijat, jotka ymmärsivät venäläisen yhteiskunnan ja kulttuurin koodistoja, olivat kultakimpaleita organisaatioilleen, samoin tulkit, jotka hallitsivat paikallisen kielen ja kulttuurin sekä tunsivat niin hankkeisiin liittyvän ammattisanaston kuin yhteistyöhön kykeneviä ihmisiä Venäjän puolella. Haastattelut myös piirtävät kuvaa Karjala-yhteistyöstä oppimiskokemuksena, jossa toiminnalla on ollut iso merkitys niin informanttien omassa kuin heidän edustamiensa organisaatioiden kansainvälistymisessä, oman työn kehittämisessä ja uusien toimintamallien omaksumisessa.
 
Tutkimushankkeen haastattelut antavat äänen Karjala-yhteistyössä eri tasoilla mukana olleille toimijoille ja heidän konkreettisille ja arkisille kokemuksilleen ja näkemyksilleen yhteistyön tavoitteista, haasteista ja onnistumisista. Hankkeessa ollaan kiinnostuneita niin organisaatiotason yhteistyöstä kuin yhteistyötä tehneiden ihmisten käytännönläheisistä muistoista, siitä mitä yhteistyö ruohonjuuritasolla vaati, millaisia vaikeuksia ja etuja yhteistyö toi mukanaan sekä millaisia sattumuksia ja tarinoita yhteistyön tekemiseen on vuosien varrella liittynyt.
 
Haastattelut jatkuvat vuonna 2023. Mikäli olet kiinnostunut tulemaan haastateltavaksi tai haluat ehdottaa haastateltavia, olethan yhteydessä: [email protected].
 
 
Toimijoiden Karjalat: 30 vuotta rajat ylittävää vuorovaikutusta Pohjois-Karjalassa - UEFConnect
 

Myös musiikki vauhditti lähialueyhteistyötä. Joensuun laulujuhlien konsertti Sortavalan laulujuhlien yhteydessä Vakkosalmen puistossa kesällä 1990. Kuva: Pohjois-Karjalan museo, kuvaaja Kimmo Kirves.