JoMa-tatuoitu mies, Mehtimäen kirjasto ja muita tarinoita ̶ historiakirjoitus osana seuratuotetta

Ismo Björn

Joensuun Maila voitti pesäpallon Suomen mestaruuden 2018. Tekeillä on seuran menneisyydestä kertova historiateos.  Oma historia osoittaa, että JoMassa ollaan tekemisessä aidon joukkueen kanssa, sellaisen, jolla on vahva paikallinen juuri. Ja kuten kaikissa kunnon tarinoissa, on myös JoMan tarinassa juoni, jossa vaikeuksien kautta noustaan voittoon. Hyvään tarinaan kuuluvat aina sankarit, jotka luottavat joukkueen tulevaisuuteen alhon hetkillä. On uhrautumista ja taloudellisia vaikeuksia, mutta lopulta saavutetaan kultaa  ̶  ja kaiken lisäksi tarina on totta.
 
JoMa-historia on vain yksi osa pesäpallon ympärille rakentuvaa JoMa-tuotetta. Menestyvä pesäpalloseura yhdistää joensuulaiseen pesäpalloperineeseen liittyvän seuratoiminnan sekä rahalla mitattavan ja rahaa tarvitsevan taloudellisen lainalaisuuden. Tätä tarvitaan ammattimaisesti toimivassa ja lähes kymmenen ihmistä työllistävässä organisaatiossa. JoMa-yhteisö muodostuu nykyisin perinteisestä, paikallisesta ja sosiaalisesta yhdessäolossa pesäpallon parissa, mutta yhä enemmän median välittämänä ja ei-paikallisessa vuorovaikutuksessa.

Some-näkyvyyden painottaminen on osa Joensuun Mailan seuran tietoista mediavälitteistymistä. Fanitkaan eivät ole seuralle pelkkiä markkinointikohteita, joille myydään ottelutapahtumien ohella seuran fanituotteita. He ovat myös keskeinen osa seuran markkinointia ja ulkoista kuvaa. Seuran faniasuissa kulkiessaan he mainostavat fanituotteita. Tavoitteena on kaikkineen myönteinen seurakuva. Toivefani on avoin, iloinen, ystävällinen ja kunnostaan huolehtiva aktiivi.  Fani sopivalla tavalla karnevalistinen ja hänellä on kerrottavanaan hyvä tarina.  Ultrafani antaa tatuoida olkapäähänsä JoMan kultajoukkueen kuvan.

Seuran historiassa Mehtimäen kirjaston tarina muuttuu osaksi seuran perinnebrändäystä. Joensuuta sanottiin pitkään värittömäksi ja persoonattomaksi pesispaikkakunnaksi. Se johtui osin siitä, että kaupungissa yhdistyvät suomalaisen urheilukentän kaupunki- ja maaseudun lajit, eikä meuhkaavaa pesäpalloyleisöä ollut kaupunkiin päässyt muodostumaan. Vanhojen pesäpallopaikkakuntien fanaattisiin katsojiin tottuneille pesäpalloilijoille ja vieraskatsojille Joensuun hillitty ja rauhallinen katsomokulttuuri oli yllätys. Ei siis ollut ihme, että Joensuun pesäpallokenttä Mehtimäki sai lempinimekseen kirjasto.

Joensuun Mailan uusi kotikenttä, paikallisen sponsorin mukaan nimetty Kerubi-Stadion oli valmistuessaan ulkoisesti komea, mutta sisällöltään kylmä. Uudelle stadionille oli luotava sielu, jota siellä ei vielä ollut. Vanhojen kannattajien ohella katsomoon oli houkuteltava uusia katsojia, jotka herättäisivät stadionin eloon. Samaan aikaan, kun rakennettiin yhteyttä menneeseen, tarjottiin mainostajille, ns. yhteistyökumppaneille uudenlaisia markkinointimahdollisuuksia. Stadionin rakennuksesta kerrottiin säännöllisesti seuran kotisivuilla, ja sitä esiteltiin ahkerasti tiedotusvälineissä. Vanha katsomo oli aikansa elänyt, mutta se piti sisällään muistoja, jotka oli siirrettävä uudelle kentälle. Tällaisia olivat seuratunnukset ja pelaajien jättikuvat. JoMa-aktiivien kunniataululla luotiin yhteyttä vanhan ja uuden stadionin välille sekä myös seuran vanhojen aktiivien ja uusien kannattajien välille.  Vastaavia keinoja käyttävät urheiluseurat kaikkialla maailmassa rakentaessaan yhteyttä seuran perinteen ja uuden stadioninsa välille.  Esimerkiksi englantilaisen jalkapallojoukkue Sunderlandin fanit saivat seuran uuden stadionin seinään omat nimikkotiilet.

Minään arkkitehtuurisena helmenä ei Joensuun pesäpallokatsomoa voine pitää. Oikea sana sitä kuvaamaan on asiallinen. Pesäpallokansalle mieleen tulee pikemmin Puijon Pesiksen kolkon kylmä stadion kuin Vimpelin Saarikentän ilmavan lennokas katsomo, joka tuo katsojat aivan kentän reunalle. Joensuun kentällä pääkatsomon ja kentän välille jää iso tila, joka eristää katsojat ja pelaajat toisistaan.  Joidenkin perinnetietoisten kannattajien mielestä osa peli viehätyksestä katosi samalla, kun henkilökohtaisena koettu kosketus pelaajiin hävisi. Yksittäisten katsojien huudot ja tai pelaajien keskinäinen viestittely eivät olleet enää samalla tavoin osa peliä kuten aiemmin. Nyt katsojat toimivat kollektiivisena massana. Melskaavat fanit tekevät tunnelmasta totta ja Mehtimäen kirjastosta elävän.

Joensuun Mailan menestys toi katsomoon myös heidät, joiden tavoite on näyttäytyä katsomossa. Nämä performatiiviset katsojat haluavat osoittaa kuuluvansa menestyvään pesäpalloyhteisöön.  Ilmiö on tuttu myös Katajan koripallo-otteluista. Tällaisilla katsojilla on seuralle tärkeä merkitys, sillä he tuovat seuralle tuloja sponsori- ja mainossopimuksilla. Moni joensuulainen liikeyritys osoittaa tukensa urheiluseuroille, mutta nimenomaan siten, että myös muut sen näkevät. Joukkueen menestys on samalla sponsoreiden menestystä. Joensuun Mailan historiakirjoitus on tärkeä osa seuraperinnettä. Samalla se osa asiakkaille sekä pesäpalloyhteisölle myytävää JoMa-tuotetta.

Pääosin Terho Hirvosen ja Ilpo Mustosen kirjoittama Joensuun Mailan historiateos ilmestyy 2019 aikana.