Samu Aarnio
Joensuussa pohditaan tehdäkö kolmas kauppahalli kaupungin torin laidalle. Ja jos, niin millainen, ja mille puolelle toria. Kysymys kauppahallin sijoituksesta ja sen arkkitehtuurista (tai ylipäätänsä kauppahallin tarpeellisuudesta) on kriittinen kaupunkikuvan kannalta. Joensuun torin molemmilla laidoilla on tähän menessä sijainnut kaksi kauppahallia, jotka molemmat on purettu. Kaksi edellistä kauppahallia Joensuussa Joensuun ensimmäinen kauppahalli valmistui vuonna 1903 torin Siltakadun puoleiselle laidalle. Nikkarityylisen, jugendia ja uusrenessanssia heijastelevan rakennuksen suunnitteli A. W. Pitkänen. Kauppahallia laajennettiin 1927 Viljo Raittilan piirustusten mukaisesti. 1960-luvulle tultaessa hygieniavaatimukset kiristyivät, ja osaltaan sen vuoksi alkoi keskustelu puisen, huonoon kuntoon päässeen, kauppahallin purkamisesta. Uutta modernia kauppahallia ryhdyttiin suunnittelemaan 1960-luvulla torin toiselle puolelle Koskikadun varteen. Uuden kauppahallin suunnitteli Joensuun kaupunginarkkitehti Mauno Tuomisto vuonna 1967. Kaupunginvaltuusto teki päätöksen purkaa vanha puinen kauppahalli vuoteen 1969 mennessä. Tämä sai kansalaiset liikkeelle rakastetun rakennuksen säilyttämisen puolesta. Uuden kauppahallin suunnittelija Mauno Tuomisto ja kaupungin arkkitehtitoimisto ehdottivat, että vanhan kauppahallin käyttötarkoitus muutettaisiin torikauppiaiden suojaksi, jossa voisi käydä torikauppaa muilla tuotteilla kuin elintarvikkeilla. Näin voitaisiin säilyttää vanha kauppahalli uuden rinnalla. Tämä hanke kuitenkin kuivui kasaan. Hetken aikaa Joensuun toria rajasivat uusi, 1968 valmistunut kauppahalli ja vanha puinen kauppahalli, joka pian purettiin. Mauno Tuomiston paviljonkimainen, moduulirakenteinen kauppahalli oli aikaansa edellä. Sen toiminnoissa oli otettu huomioon kaikki nykyaikaiset tarpeet hygieniavaatimuksista aina tavaran logistiseen säilyttämiseen ja huoltotoimenpiteisiin. Kauppahallin arkkitehtuuri kunnioitti ympäristöä mataluudellaan, se ei vienyt huomiota muilta alueen rakennuksilta. Sen moduulien ääriviiva oli viittaus läheisen kaupungintalon tornin muotoon. Näyteikkunoiden sisäpuolinen valaistus toi lyhdyn lailla valoa pimeän aikaan ympäristöönsä. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli tarkoitus käyttää katon, sokkelin ja lasijulkisivujen metalliosien materiaalina pronssia, mikä olisi ollut jälleen viittaus 1914 valmistuneeseen Joensuun kaupungintaloon. Säästösyistä pronssia ei kuitenkaan käytetty. Uudesta kauppahallista tuli vähitellen yksi Joensuun vihatuimmista rakennuksista. Sen huollosta ei pidetty huolta, ja rakennuksen betoni-, lasi ja alumiini osat alkoivat likaantua. Julkisivut peittyivät kauppiaiden asentamiin riemunkirjaviin ja graafisesti ala-arvoisiin mainostarroihin. Kaikki tämä peitti alleen sen, että kauppahalli oli erittäin sopusuhtainen ja kaunis modernin arkkitehtuurin esimerkki. Kepeä, huomaamaton ja funktionaalinen “basaari”. Tämäkin kauppahalli purettiin toriparkin rakentamisen myötä 2016. Ensimmäisen kauppahallin mörkö piinaa joensuulaista “kauppahallikeskustelua”. Puinen, “kansallisromanttinen” ja nikkarityylinen kauppahalli, jäi ihmisten kollektiiviseen muistiin siitä millainen kauppahallin tulisi olla romantisoiduissa mielikuvissa. Kauppahallin konsepti sijoitetaan mielisämme 1900-luvun taitteeseen ja siksi odotuksena on, että kauppahallin täytyy heijastaa “menneiden aikojen” muotokieltä. Lehtien mielipidepalstoilla onkin kaipailtu muun muassa Kuopion kauppahallin perään. Kolmas kauppahalli? Nyt Joensuu suunnittelee kolmatta kauppahallia torin pohjoislaidalle. Tähän mennessä uudesta kauppahallista on esitetty julkisuudessa kaksi toisistaan poikkeavaa luonnospiirustusta. Ensimmäisenä julkisuuteen nostettiin arkkitehtitoimisto Arcadian suunnittelema luonnos. Arcadian harjakattoista luonnosta on julkisuudessa moitittu “ladoksi” ja ympäristöönsä sopimattomaksi. Eniten kritiikkiä on aiheuttanut rakennusmassan korkeus ja laajuus. Kieltämättä vaikka rakennuksen arkkitehtuuri on tämän kirjoittajan mielestä laadukasta, lämmintä ja sopivalla tavalla poikkeavaa niin sen koko supistaisi torin ja sen ympäristön ahtaalle. Onkin huvittavaa huomata, että Joensuun verrattain iso tuulen pieksämä “paraatitori” osoittautuukin nyt pieneksi! Arcadian suunnitelmalle vastapainoksi on esitetty Osmo Karttusen toimiston luonnos, joka on mittakaavaltaan huomattavasti pienempi. Tämän kauppahalliin arkkitehtuuri perustuu samaan muotokieleen kuin torilavan, joka sekin on Karttusen toimiston käsialaa. Vaikka torilava on kenties yksi Suomen kauneimmista torilavoista niin saman muotokielen noudattaminen kauppahallissa olisi kenties liian monotonista ja helppoa. Mittakaava tässä suunnitelmassa on osuva. Asiaa julkisuudessa tarkasteleva joutuu tekemään johtopäätökset pitkälle vain muutamien melko laaduttomien havainnekuvien pohjalta. Kauppahallisuunnitelmista tulisi esittää havainnekuvia myös ihmissilmän korkeudelta. Kauppahallien sijoittaminen torin pohjoislaidalle on nähty joidenkin tahojen mielestä myös virheenä. On koettu, että kauppahalli peittäisi näkymät Siltakadun korkeisiin arvorakennuksiin kuten Teräskulma, Yhdyslinna, Ora-Kotila, Pohjois-Karjalan talo Oy ja Sokos. Näin epäilemättä kävisi. Juuri kun kaupunki on saanut avattua kaupunkinäkymän kaupungintalolle Vapaudenpuiston puita karsimalla, niin tukkisimme uuden näkymän. Ehkäpä kauppahallin ratkaisu löytyisi siitä, että se sijoitetaan ensinnäkin torin etelälaidalle, missä sijaitsi edellinen kauppahalli. Tämä siitä syystä, että se tasapainottaisi torin tilallista kokemista ja kehystäisi kaupungintalolta alkavaa keskustan julkisten rakennusten keskusakselia aina yliopistolle saakka. Ilmeisesti suurin syy miksi kauppahallia ei mielellään sijoiteta torin etelälaidalle on ainoastaan se, että tällöin aurinko ei pääse paistamaan mahdollisten terassien suuntaan. Mutta kannattaa muistaa, että kauppahalli on ensisijaisesti kauppahalli, ei ravintolan terassi. Sijoittamalla kauppahalli etelälaidalle mahdollistaisi se samalla kesäkahviloiden säilyttämisen torin pohjoislaidalla. Ja sitä paitsi aurinkoisia kohtia olisi taatusti mahdollista sijoittaa kauppahalliin myös torin etelälaidalla mikäli se suunnittelussa halutaan ottaa huomioon. Voisiko kauppahallin muoto siis olla enemmänkin moduuleista koostuva paviljonki, jossa eri toimintoja olisi eriytetty polveilevasti niin, että rakennuksen muoto ei olisi yksi yhtenäinen massa vaan toisiinsa liittyneitä erillisiä ja eri korkuisia massoja? Joka tapauksessa varmaa on, että Joensuun kauppahallin suunnittelusta täytyy järjestää arkkitehtuurikilpailu. Vain näin voidaan saada ehdotuksia, jotka ovat ensinnäkin puolueettomia mutta mistä voisi löytyä se uusi Joensuun matkailunähtävyys huikean modernin arkkitehtuurin muodossa. Jos Joensuu pystyi järjestämään arkkitehtuurikilpailun vuonna 1909 saaden kilpailun tuloksena kaupunkiin näyttävän uuden kaupungintalon, joka yhä on kaupungin ylpeys, niin täytyy samaan pystyä nytkin.
0 Comments
|
Arkisto
October 2024
|